Minä + auto = tänään liikenteessä :)

Mulla oli vissii viides ajotunti (yht. 15 à 50 min) ja mentiin sen opettajan kanssa joka mulla on ollu viimiset kolme kertaa, tai siis tää oli nyt jo kolmas. Eli ei se mun "varsinainen" ope, vaan joku sijainen. Se mun varsinainen on varmaan luovuttanu mun suhteen ja siirtäny sillee hienosti mut jollekin kärsivällisemmälle henkilölle. Mut kuitenkin mentiin sinne samaan paikkaan mis ollaan oltu tän open kaa ja sit mä motkotin siinä jotain tosi angstmaista. Mut joo sit vaihdettii paikkaa ja sanoin et kun mulla mikään ei muutenkaan onnistu niin miks ajaminen olis joku poikkeus. Se ihme kyl naurahti. Mä olin niin kiukkunen itelleni vieläki siitä etten osaa painaa polkimii oikein, siis siitä se on kiikastanu, mulla ei oo ollu kantapää lattiassa! Hei haloo, pitäis järjenkin jotain sanoo, mut se on ollu ihan hiljaa..

Kuitenkin, me ollaan pyöritty sitä ympyrää siinä koko ajan, eli tien päässä on risteys mistä käännytään oikealle ja taas oikealle ja taas niin ollaan lähtöpisteessä. Me tultiin siihen risteykseen ja sit ku lähestyttiin sitä niin ope sano et käännytään vasemmalle. Mitä?? Vasemmalle, ai tästä, ai nytkö..? Niin niin, vasemmalle. Ja niin sitä mentiin liikenteeseen hurliumpsis vaan. Apua. Mä ajoin jotain 50 km/h sillan yli ja mun ympärillä oli autoja. Mä vaan pidin ratista kiinni ja ajattelin "Oh my god, mä ajan, oh my god, mä ajan..". Ja sit mentiin keskustaan! Siis keskustaan mis on paljon risteyksiä ja suojateitä ja kaistoja ja kolmioita ja kaikkee. Siis apua! Enkä mä ollu ihan paska. Kai mä olin vaan tottumaton :) Hehe. Kai emmä tie pitäiskö itkee vai nauraa.

Minä + auto = ei hyvä

Mä en tajua ollenkaan tota ajamisjuttua. Siis mä meinasin viimeks purskahtaa itkuun pelkästä raivosta, vihasta ja epätoivosta. Mä en vaan yksinkertasesti osaa painaa niitä polkimia. Siinä pitää kuulemma olla kantapäät lattiassa?? Mä kokeilen sitä heti huomenna.

Muutenkin mä oon ihan epätoivonen sen autokouluhomman tai oikeestaan ajotuntien kanssa. Se mun opettaja tekee muita hommia samalla ku se laittaa mua ajamaan eikä opeta mulle vaihteiden käyttöä eikä peilien säätämisiä. Mä en varmaan osais niitä vieläkään ellei mulla olis ollu joku sijainen, joka niitä on mulle näytelly. Helvetti soikoon että pitää olla kaikki niin helvetin hankalaa. Mä oon niin kiukkunen ittelleni!

Ensi viikolla se alkaa - uusi luku elämässä.. iik!

Niin, eli se koulu nyt sitten alkaa jo ensi viikolla. Hiukan hirvittää, toisaalta innostaa, ja toisaalta se tuntuu edelleen aivan epätodelliselta. Pelottaa eniten kaikki "ylimääränen", joka ei liity varsinaiseen opiskelemiseen. Opiskelun ulkopuoliset gatheringit ja muut jutut. En oo kovinkaan sosiaalinen enkä tunne oloani kovin hyväks kun sellasiin juttuihin osallistun. Aina oon jotenkin ulkopuolinen. Haluaisin vain opiskella ja tuo halu on erittäin palava. Toisaalta haluaisin taas olla ihan toisenlainen ku aikasemmin oon koulumaailmassa ollut: sosiaalinen ja sellanen joka menee melkein joka paikkaan. Mut miten saisin kehitettyä itessäni sellasen puolen?

Oon niin kauan ollu tekemättä mitään että hirvittää, miten sopeutuminen uuteen rytmiin tapahtuu. Kokemus sanoo, että se tulee luonnostaan, mutta aina jaksan vähän epäillä sitä. Oon tehny kaikki laskelmat koko lukuvuodeks ja aion samalla myös kerätä ajokorttirahaa erilliselle tilille, joka siis ei ole oma. Kuitenkin, laskelmani mukaan, jos jätän laskuihin ja ruokaan 300 euroa kuussa, saisin koko lukuvuonna kerättyä 700 euroa ylimääräistä. Siitä on otettu pois myös jotain ylimääräistä, jolla voi ostaa vaatteita tai muuta joka ei liity laskuihin tai ruokaan, myös vuokra on otettu huomioon, mahdollisella vuokrankorotuksella. Asiaa auttaa muutaman sadan euron veronpalautukset joulukuussa, mutta silti ihmettelen, että miten noin iso summa voi olla opiskelijalla "ylimääräistä". Toisaalta itsekuri tulee aikaisemmasta ajankohtaisemmaksi, kun tuota shoppailutaipumusta löytyy...

Jos ajokorttiraha (tavoite on saada 2000 euroa) olisi pelkästään omien talletusteni varassa, sen keräämiseen menisi reilu kaksi vuotta. Joka on tosi vähän, kun ajattelin, että viisi vuotta (opiskeluaika) olisi aikaa kerätä varat ja hankkia se kortti. Kyllä kai jonkinlainen ajoneuvo saattaa tulla ajankohtaiseksi, kun se kortti taskussa tai lompakossa polttelee...