Oon todella pettyny itteeni, et olin niin sokea ja sinisilmäinen (hyväntahtoinen ja -uskoinen) et menin lankeemaan kaikkiin syyllistämisjuttuihin, joiden seurauksena menetin rutkasti rahaa (opiskelijalle 500-600 euroo on aika iso summa) ja jonkun verran tavaroita. Tavara on tavaraa ja raha vaan rahaa, mut koska oon köyhä opiskelija, enkä tienaa rahaani mistään, niin ne rahat on suurimmaks osaks jonkun muun rahoja ollu. Enkä nyt tarkota yhteiskunnan rahoja.
Mä sain onneks loppujen lopuks tarpeeks ennen ku kävi todella huonosti. Kaikki potentiaali oli olemassa kyllä. Lopputuloksena OLIS voinu olla rekisteri, merkintä ja mikä melkein viel pahempaa, luottamuksen menettäminen mun ainoisiin lähimmäisiin, jotka mulla enää on.
Tenteistä viel sen verran et tenttisin kesällä 17 op:n verran tavaraa ja ihme kyllä pääsin kaikista läpi, joihin olin ilmottautunu. Tein kesäkuussa kolme tenttiä yhdellä kertaa, siis neljässä tunnissa piti vääntää kolme tenttiä. Lopputulos oli yks kolmonen ja loput ykkösiä, mut kuitenkin ne meni läpi. Ja sen aamunen tentti, johon luin hiukan sieltä täältä, eikä aikomustakaan päästä läpi. Mut silti se män.
Kokemuksena tää kesä ja sen sisältämät opit (ei koulun vaan elämänkoulun) on todella arvokkaita. Toivon nyt vaan ettei mistään tuu sitten niitä "perästä kuuluu"-juttuja, joista saa maksaa pitkään ja ehkä koko lopun elämää. Ehkä mä joskus jaksan puida sitä tarkemmin, mut pointtina oli pelastamissyndrooma, jossa mun pitää pelastaa kaikki toivottomat tapaukset. Mut kun ne ei muutu, vaikka tekisin mitä niitten hyväks, ne kiskoo sitä hyvyyttä vaan lisää, kunnes kaikki hyvyys on loppu eikä jää mitään hyvää enää jäljelle.
