Vegaanius elämäntapana

Mä jätin tossa alkuvuodesta lihan kokonaan pois ruokavaliostani. Se oli sellanen vallitseva ajatus, joka on kummitellu mun mielessä varmaan puolet mun eliniästä. Mun on ollu tosi vaikeeta syödä lihaa. Ensikski mua mietityttää se miten se on saapunu kaupan hyllylle. Ja siks toiseks mä en voi sille mitään et nään silmissäni elävän kanan tai possun tai lehmän jonka jokin osa se lihanpala on ollu ja se on ollu joskus osa elävää eläintä. Toinen on siis se teurastusjuttu. Mä en kykene syömään mitään sellasta mitä ite en pysty tappamaan, nylkemään tai valmistamaan. Tykkään kyl valitettavasti lihasta, mut en pysty sitä hyvällä omallatunnolla syömään.

Mun suurin oivallus männä viikolla tuli, kun olin kaffella yhden naisen kanssa. No, sämpylävaihtoehdot oli mitä oli, joten ostin kinkkusämpylän, kuitenkaan siis syömättä niitä lihoja. Ne pääty mun seuralaisen suuhun. Mutta siis, se et mä ostin ja kulutin mun varoja siihen kinkkuun, oli yhtä paha ku olisin syöny sen. Joten se oli plus miinus nolla. Mä tuin teurastusta ja lihantuotantoa. Lihantuotanto on yks suurin tekijä päästöjen syntymisessä ja mä kun olen sademetsäkummi niin mulle se on sydäntä lähellä.

No, nyt mä oon sitten päättäny myös jättää maitotuotteet ja ryhtyä vegaaniksi. Okei, vegaani ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita kuten esim. kananmunia, mut mun täytyy nyt vielä funtsia tota. Mä tiedän että kanoilla ei oikeesti oo niin hyvät oltavat ku mitä ne tuottajat väittää. Ja mä oon sitä mieltä että lehmät kärsii maidontuotannosta paljon enemmän ku teurastuksessa. Kun ne on kuolleet ne ei enää kärsi, mut se on jotain ihan kauheeta mitä ne joutuu kokemaan. Ne ei pysty edes liikkumaan kunnolla.

Sitte tuli kysymykseen et miten mä nyt selviän. Kaikki varmaan muistaa sen mainoksen missä se mies sano kameralle et ikinä ei oo maitoa juonu, eikä juo! Ja oli kans sen näkönen. Mutta, ei ihminen tarvitse maitoa elääkseen. Sitäpaitsi, se maito on tarkotettu lehmän lapselle, vasikalle, ei ihmiselle. Eikä se vasikkakaan sitä tarvitse enää puolen vuoden jälkeen. Soija on mun maidonkorvike. Siitä saa kalciumin lisäks rautaa ja magnesiumia. Vaikka ne ravintoaineet kuten proteiini ja rauta on helpommin imeytyvämmässä muodossa lihassa, niin maito estää raudan imeytymistä. Mut soijan rauta ja kalcium ei kumoa toisiaan niin totaalisesti ku liha ja maito. Sitte ku mä oon laktoosi-intolerantikko niin mun ei tarvii miettiä mitään laktoosittomia tuotteita, ku kaikki on kasviperäistä. Mulle tuli ahaa-elämys kaupassa ku tajusin että jos tuote on maidoton niin sillon siinä ei voi myöskään olla maitosokeria. Hehe. Joo, mä oon vähän blondi joskus. Mutta ihan oikeesti. Meijän sukupolvi ei välttämättä edes osaa ajatella mistä kaikki tuotteet tulee tai miten ne valmistetaan. Ja media on luonu sellasen mielikuvan, että maito on hyvästä ja niin edelleen. Mutta mä oon sitä mieltä, että mä saan tästä ruokavaliosta paljon enemmän ja monipuolisemmin ravinteita ku lihansyöjänä.

Mä mietein tänä aamulla että ku juon aina aamukahvini, ja se on yleensä vielä puolen litran kokonen että miten mä pärjään ilman maitoa, ja millä ihmeellä mä sen korvaan. Soijasta mulla on vähän epämiellyttäviä kokemuksia. Mut keitin kahvini ja laitoin Alpron soijamaitoa, johon on lisätty muun muassa B12-vitamiinia, jota ei saa mistään sellaisenaan ravinnosta, et ainoastaan jos sitä on lisätty johonkin tai sitte vitamiinivalmisteista. Se on sellanen vitamiini joka auttaa veren punasolujen muodostumisessa ja jos sitä ei saa tarpeeks niin se voi vaikuttaa hemoglobiiniarvoon, joka mulla on ollu pitkään liian alhanen.

Kuitenkin, mä tein koemukin, laitoin hiukan kahvia ja soijamaitoa ja maistoin. Hitto, sehän oli ku ois juonu kermaa. Eikä siihen tarvii lisätä sokeria, ku mulla on kolme kukkuraa sokeria kahviin, ja se ei oo hyvä. Eilen tein risottoa, tai jotain sennäköstä. Laitoin kidneypapuja, cashewpähkinöitä, sitruunan mehua, aprikoosia, paprikaa ja soijarouhetta. Koko kämppä haisi aivan kauheelle. Mut sit mä päätin että vaikka laattaisin niin tämän syön. Ja kuinkas ollakaan, se ei maistunu yhtään siltä miltä se haisi. Emmä sano että se herkkua oli, mut positiivinen yllätys.

Tänään on testissä vielä soijajugurttia ja katotaa miten mun aamupuuron valmistus käy, aion tehä sen soijamaitoon. Mul ei oo käryäkään siitä mikä mahtaa olla lopputulos, mut se selvii yhellä tavalla. Ja jos se on huono, voihan sen puuron tehdä veteenkin.

Suurin tenttisuma ohi

Viisi pitkää tenttiä takana. Joka aamu kuluvan viikon aikana on ollu tentti. Ja ihan hyvä että ovat olleet aamulla niin tullu vähän rutiiniks jo :)

Meni ton projektin takia vähän viime tippaan toi lukeminen, edeltävänä iltana yritin ahtaa koko kurssin tiedot ja taidot päähän. Ja toivotaa et jotain oikeesti opinkin. Ehkä antoisin näistä kursseista jotka nyt oon tenttiny on taloussosiologia. Se oikeesti sai ajattelemaan ja pohtimaan. Ei mitenkään huippusyvällisesti mut jotenki näkökulmaa ja ymmärrystä siihen mitä tänä päivänä on ja näkee ympärillä. Harmi etten kerenny siihenkään enempää uhraamaan tarmoa.

Jos mun ois pakko valita joku tentti mistä todennäköisimmin pääsen läpi, mieluiten sanoisin että kaikki uusintaan vaan järjestäen, niin sanoisin et matikka. Ihme on jos ei 12 vaivasta pistettä saa kyhättyä niistä mun hienoista laskelmista. Sekin on kyl mahdollista. Laskiksen ja tjy:n tenteistä en sano mitään koska niistä voi tulla reippaasti miinusta, tai vaihtoehtoisesti reippaasti pisteitä :) (I doubt it though).

Logistiikka on ehkä suurin mysteeri. Siit ei osaa sanoo juuta eikä jaata. Mä meinasin purskahtaa epätoivoseen itkuun ku näin sen aineiston. Mut sit mä suolsin sinne vähän yhtä ja vähän toista. Katsotaan. Kyl yritystä ainakin on ollu.

Tiistaina kävin ottaa huulikorun. Joo, mä tiedän, se ei sovi mulle ja se on tosi lapsellista ja bla bla, mut mä halusin sen. Ja mä uskalsin ottaa sen. Eikä mua pelottanu niin paljoo. Oikeestaa olin aika rauhallinen. Eikä se ollu mikään päähänpisto, se oli vuosien harkinnan tulos. Ja mä ajattelin sen jotenkin niin, että kun koulua vielä on kuitenkin jäljellä niin hitto. No siinä se nyt on ja pysyy. En tie kui kaua, mut ainaki toistaiseksi. Ja sit helpottaa hiukan ku saan sen lyhyemmän korun. Nyt se on toi pitkä ensikoru ja se on ihan tyhmä ja tyhmännäkönen ku se on niin pitkä. Mut ihan normaalisti oon pystyny olee enkä oo mitenkää yltiöpäisen luulotautinenkaan sen suhteen. Itse asias en yhtään. Mut tänään kävin kysymässä et saako saunaan mennä ja sanottii että siitä vaan, senkun menet. Ja minähän menen. Ihan just nyt hetikohta.

Nyt se on pulkassa

Sain sen homman nyt tehtyä. Se oli ihan kauheeta, just ku luuli et nyt se on homma hanskassa niin sitte saldo näyttää että vielä pitäis yks saada puserrettua. Laadusta en tie, mut sen voin sanoo et varmaan olis huonompaaki laatua pystyny tuottamaan. Eli en ihan kaikkein perseimmäst oo (en ainakaa suostu myöntämään et olisin). Huh, nyt tenttiviikkoon valmistautuminen vaikka en tie millä ilveellä mä pänttään kaiken sen tiedon jonka olisin voinu puolentoista viikon aikana saada kaaliin. Mut lohduttavaa on tietää että aina voi mennä korottamaan jos siis saa jonkun muun ku hylsyn.

Nyt pystyy keskittymään kaikkeen sellaseen mihin ei oo voinu keskittyä puoleentoista viikkoon. Mistä tuliki mieleen et meil taitaa olla ylihuomenna sanakoe...

Overstressed

Nyt on liian monta rautaa tulessa. Mä oon ottanu sellasen urakkahomman mistä ei makseta oikeestaan mitään ja se vie kaiken mun energian ja mun resurssit ja mun tenttiinlukemiset ja kaikki. En pysty lepäämään kunnolla ennen ku se on ohi, ja tuntuu että se ei koskaan lopu. Se on siitä harmittava, että sitä ei pysty tekemään kovin pitkää aikaa kerrallaan, lähinnä siks ku se on tollasta päätyöskentelyä, missä joutuu miettimään ja funtsaamaan tosi paljon, ja sitte rupee väsyttää. Ja nokoset ei auta, ku ei pysty rentoutumaan ennen ku on saanu sen pois alta. Ja veemäisintä siinä on se, että jos myöhästyy deadlinesta niin se on samantein viidesosa palkkiosta puhpahpelistäpois.

Mä en muista edes koska mä oon viimeks avannu tenttikirjan. Kaipatstää tästä sit taas..

Irtisanomisia ja lukusuunnitelmia

Mä päätin nyt niin radikaalisti, et heivaan yj4:n tänä vuonna. Siihen ei oo turhaan suositeltu yj6 käytäväks ensin, koska mä olin ainakin ihan pihalla, evl ja tvl.. Ja sitte siinä oli tää painepuoli. Mä tiesin et jos olis halua päästä siitä läpi, se vaateis niin paljon resursseja et muut kusis sen yhden kurssin kustannuksella. Joten, näin päätin ja päätin vielä sellaisenkin et tein lukusuunnitelman. Joo, merkkasin paperille kaikki kappaleet kaikista kirjoista ja sitte mitä kappaleita luen minäkin päivänä. Ja sen oikiksen avoimen meen tenttii vasta maaliskuun puolessavälissä koska sillon tenttiviikko on just päättyny joten sille riittää aikaa uhrattavaks.

Mulle tuli pelkästään siitä paine, ku tiesin että mun pitäis lukea, mut sellanen organisoitu versio kaikista luettavista uupu. Oli vaan sellanen olo, et koko sillisalaattia pitäis syödä yhdellä kertaa. Mut pelkästään se jo ku merkkas ne kaikki kirjan kappaleet aineittain sai mittasuhteita oikeampaan muotoon. No, sitä lukemista on paljon ja aikaa on vähän (14 potentiaalista päivää) mut ei sille yhdelle päivälle nyt niin paljon lukemista tuu kuitenkaan. Noissa enkun kielisissä voi tulla kiirettä, mut silti niihinkään ei pitäis tuhraantua kovin paljoon. Ja tällä tavalla mulla on myös aikaa huvilukemiselle eikä siitä tuu syyllistä oloa.

Mä alan oppia.

Salee

En menny tänään kouluun. Heräsin kyllä ajoissa ja noin, mutta mutta.. Ajattelin kuitenkin olla hyödyks ja olinkin! Sain johtamisen esseen valmiiks ja tulostettua, vien sen huomenna. Mulla kävi sen kanssa niin jännä juttu. Mä kävin kirjastosta haalimassa kirjoja ja sit lueskelin niitä ja liimailin sinne lappusia väliin että muistan mitä missäkin kohtaa on sanottu, helpottaa lähteiden käyttöä. No, mä olin lukenu ja mulla oli empiiristä tietoa/matskua, mut sit ku piti kirjottaa niin ei mitään. Mä en tienny yhtään mistä alottaa ja miten. Mä sanoin itelleni et tee mind map. Olin laiska enkä tehny. Ennen ku vast tänä aamuna. Ja kyllähän lähti kirjotus lentämään ku tiesi hiukan ja pysty hiukan jäsentelemään ennen ku lähtee kirjottaa. Ois vaan heti jaksanu tehä sen ni ois varmaan saanu kirjotettuukin sen, mut ei. Mä oon ryhtymisrajoitteinen.

Mä sain äsken uuden tuolin. Siis toi mun vanha on iha perseestä. Sen pyörät ei pyöri, siin on hankala istuu ja mitä vielä, nii mä en saa sitä tarpeeks lähelle pöytää. Mut mun uus Boris on aivan jotain toista luokkaa. Oli se kyl kaks ja puol kertaa vanhaa kalliimpikin. Mut ihan ite äsken omin pikku kätösin väänsin ja kokosin sen. Meinas tulla v-hiki ja hermot palaa, mut se kaikki palkittiin. Uskomatonta! Pyörät pyörii, tukee selkää, joustaa, saa lähelle pöytää.. Ihanaa. Ehkä nyt opiskelukin maistuu.......(?)