Nyt on sitte viiminen tenttiviikko. Niinku mä sanoin niin mulla olis 40 opintopisteen edestä tavaraa tentittävänä, mut mä tein niin, että siirsin niistä 15 op. kesätenteiks niin saan nostettua kesäopintotukea. Se on siis myönnettykin jo.
YJ1:n tentti on tiistaina enkä mä ymmärrä verotusmenettelystä tuon taivaallista. Se on niin abstrakti hierarkia tai byrokratia et mun kaaliin ei mee. Plus sitte mun pitää vääntää SWOT-analyysi YRY:n raporttia varten ja mun ajatukset lyö tyhjää. Mä tiedän periaatteessa mitä mä kirjotan, mut mä en nyt jostain syystä saa sitä oksennettua silleen ku mä haluaisin, et se kuulostais fiksulta.
Niin ja mun teoriakoe meni läpi. Mä luulin et niit oikeesti sai olla vaan yks virhe kirjallisissa ja kolme kuvissa, mut se olikin 3/8 ja mulla oli 0/5. Eli nolla virhettä kirjallisissa. Se oli hauskaa. Mä haluun uudestaan tekemään sen. Huomenna on ajotunti, kolme jäljellä, kaks on kalenterissa ja yks sitte Paimion radalla. Eli periaatteessa inssiä on jo ihan potentiaalista alkaa funtsii.
Mä koitan vääntää sitä SWOTti-pottia vielä. Huoh.
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Ain't life a bitch..?
Toi otsikko on leffasta The Last Boy Scout, helvetin hyvä leffa. Mun lemppari joskus pienenä. Osasin joskus kaikki vuorosanat ulkoa. No bullshit. Se alkaa jalkapallo-ottelulla ja yhtä pelaajaa, Billy Cole:a, kiristetään (gambler legalisors) ja sitte se ampuu puolet pelaajista ja ku kaikki on kerääntyny sen ympärille, Billy sanoo: Ain't life a bitch ja ampuu aivonsa pihalle. Nice 8).
Joka tapauksessa, mun parisuhde katkes. Öö, väärinymmärrykseen as always. Ja siitähän sotku synty. Ja minä vaan jostain kumman syystä roikuin mukana. Kestin kaiken paskan, nimittelyt, syytökset, kaiken. Mä ehdin jo tehdä surutyötä, mut silti se tuntu siltä et se ei oo ohi. Hassua.
Jossain vaiheessa päätin etten vastaa puhelimeen, kun se soittaa. No, se onnistu tasan kerran. Ja sitte yhtäkkiä mä sain sellasen puhelun, jota olin odottanu ja toivonu, mut olin heittäny kaiken toivon jo sen suhteen. Se on tulossa mun luo, osoittaakseen että se haluaa mut, in the end. Se on kyllä totta, et oon parasta mitä sille on tapahtunu. Tai toisiks parasta, mut se on complicated.
En tie mihin tää tällä kertaa vie tää tie, mut ei se selviä ku yhdellä tavalla: pitää kattoo mitä tuleman pitää. Mulla on vielä vähän luottamuspulaa, en uskalla luottaa ihan 110:llä, jos se kuitenkin taas tekee mulle niin ku aina. Eikä siihen auta ku aika.
Mut tää muutaman päivän yhteiselo on taas kerran näyttäny mulle kuinka itsellinen mä oon ja se tekee toiselle vaikeeks ottaa osaa ja tilaa, koska asiat on yhteisiä, eikä vaan mun. Mutta, silti mä oon sitä mieltä et oon pärjänny aika hyvin. Mussa on aika paljon Frendien Monicaa. Sellanen pikkutarkka jne. Mut sit taas toisaalta mussa on Rachelia joka hoitaa asiat vähän niin ja näin, välttävästi. Me mökötettiin toisillemme kokonainen ilta, väärinymmärryksen takia. Mä otin pulttia siitä että tyhjä mehukannu oli jääkaapissa. Siis että se oli TYHJÄ ja jääkaapissa. Se taas luuli et otin pulttii siitä, ku se oli ylipäätään tyhjä, et se on juonu mun mehun. Vaikka mä tein sen mehun häntä ajatellen. Ja sitte mä otin vähän pulttia siitä ku se oli tiskannu ja mä jouduin tiskaamaan ne uudestaan. Joten me sovittiin, et se tekee ruoat ja mä tiskaan. Win-win.
Joka tapauksessa, mun parisuhde katkes. Öö, väärinymmärrykseen as always. Ja siitähän sotku synty. Ja minä vaan jostain kumman syystä roikuin mukana. Kestin kaiken paskan, nimittelyt, syytökset, kaiken. Mä ehdin jo tehdä surutyötä, mut silti se tuntu siltä et se ei oo ohi. Hassua.
Jossain vaiheessa päätin etten vastaa puhelimeen, kun se soittaa. No, se onnistu tasan kerran. Ja sitte yhtäkkiä mä sain sellasen puhelun, jota olin odottanu ja toivonu, mut olin heittäny kaiken toivon jo sen suhteen. Se on tulossa mun luo, osoittaakseen että se haluaa mut, in the end. Se on kyllä totta, et oon parasta mitä sille on tapahtunu. Tai toisiks parasta, mut se on complicated.
En tie mihin tää tällä kertaa vie tää tie, mut ei se selviä ku yhdellä tavalla: pitää kattoo mitä tuleman pitää. Mulla on vielä vähän luottamuspulaa, en uskalla luottaa ihan 110:llä, jos se kuitenkin taas tekee mulle niin ku aina. Eikä siihen auta ku aika.
Mut tää muutaman päivän yhteiselo on taas kerran näyttäny mulle kuinka itsellinen mä oon ja se tekee toiselle vaikeeks ottaa osaa ja tilaa, koska asiat on yhteisiä, eikä vaan mun. Mutta, silti mä oon sitä mieltä et oon pärjänny aika hyvin. Mussa on aika paljon Frendien Monicaa. Sellanen pikkutarkka jne. Mut sit taas toisaalta mussa on Rachelia joka hoitaa asiat vähän niin ja näin, välttävästi. Me mökötettiin toisillemme kokonainen ilta, väärinymmärryksen takia. Mä otin pulttia siitä että tyhjä mehukannu oli jääkaapissa. Siis että se oli TYHJÄ ja jääkaapissa. Se taas luuli et otin pulttii siitä, ku se oli ylipäätään tyhjä, et se on juonu mun mehun. Vaikka mä tein sen mehun häntä ajatellen. Ja sitte mä otin vähän pulttia siitä ku se oli tiskannu ja mä jouduin tiskaamaan ne uudestaan. Joten me sovittiin, et se tekee ruoat ja mä tiskaan. Win-win.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)