Vittu mitä paskaa

Joo, koko kesä on menny niin helvetin hienosti. On tullu kusetetuks oikee olan takaa. Mutta, jotain hyvääkin, pääsin kaikista kesätenteistä läpi! Se oli paljon enemmän ku uskalsin toivoa. Siis se KTY2. Menin vaa kattoo mitä se siellä kyselee ja nyt päätin, ennen ku tulokset tuli, et käyn istumassa ne luennot sitte keväällä ja tentin sen uudestaa, mut nyt mun ei tarvii enää uhrata siihen aikaa eikä energiaa, koska se on nyt suoritettu.

Oon todella pettyny itteeni, et olin niin sokea ja sinisilmäinen (hyväntahtoinen ja -uskoinen) et menin lankeemaan kaikkiin syyllistämisjuttuihin, joiden seurauksena menetin rutkasti rahaa (opiskelijalle 500-600 euroo on aika iso summa) ja jonkun verran tavaroita. Tavara on tavaraa ja raha vaan rahaa, mut koska oon köyhä opiskelija, enkä tienaa rahaani mistään, niin ne rahat on suurimmaks osaks jonkun muun rahoja ollu. Enkä nyt tarkota yhteiskunnan rahoja.

Mä sain onneks loppujen lopuks tarpeeks ennen ku kävi todella huonosti. Kaikki potentiaali oli olemassa kyllä. Lopputuloksena OLIS voinu olla rekisteri, merkintä ja mikä melkein viel pahempaa, luottamuksen menettäminen mun ainoisiin lähimmäisiin, jotka mulla enää on.

Tenteistä viel sen verran et tenttisin kesällä 17 op:n verran tavaraa ja ihme kyllä pääsin kaikista läpi, joihin olin ilmottautunu. Tein kesäkuussa kolme tenttiä yhdellä kertaa, siis neljässä tunnissa piti vääntää kolme tenttiä. Lopputulos oli yks kolmonen ja loput ykkösiä, mut kuitenkin ne meni läpi. Ja sen aamunen tentti, johon luin hiukan sieltä täältä, eikä aikomustakaan päästä läpi. Mut silti se män.

Kokemuksena tää kesä ja sen sisältämät opit (ei koulun vaan elämänkoulun) on todella arvokkaita. Toivon nyt vaan ettei mistään tuu sitten niitä "perästä kuuluu"-juttuja, joista saa maksaa pitkään ja ehkä koko lopun elämää. Ehkä mä joskus jaksan puida sitä tarkemmin, mut pointtina oli pelastamissyndrooma, jossa mun pitää pelastaa kaikki toivottomat tapaukset. Mut kun ne ei muutu, vaikka tekisin mitä niitten hyväks, ne kiskoo sitä hyvyyttä vaan lisää, kunnes kaikki hyvyys on loppu eikä jää mitään hyvää enää jäljelle.

Viimeinen tenttiviikko

Nyt on sitte viiminen tenttiviikko. Niinku mä sanoin niin mulla olis 40 opintopisteen edestä tavaraa tentittävänä, mut mä tein niin, että siirsin niistä 15 op. kesätenteiks niin saan nostettua kesäopintotukea. Se on siis myönnettykin jo.

YJ1:n tentti on tiistaina enkä mä ymmärrä verotusmenettelystä tuon taivaallista. Se on niin abstrakti hierarkia tai byrokratia et mun kaaliin ei mee. Plus sitte mun pitää vääntää SWOT-analyysi YRY:n raporttia varten ja mun ajatukset lyö tyhjää. Mä tiedän periaatteessa mitä mä kirjotan, mut mä en nyt jostain syystä saa sitä oksennettua silleen ku mä haluaisin, et se kuulostais fiksulta.

Niin ja mun teoriakoe meni läpi. Mä luulin et niit oikeesti sai olla vaan yks virhe kirjallisissa ja kolme kuvissa, mut se olikin 3/8 ja mulla oli 0/5. Eli nolla virhettä kirjallisissa. Se oli hauskaa. Mä haluun uudestaan tekemään sen. Huomenna on ajotunti, kolme jäljellä, kaks on kalenterissa ja yks sitte Paimion radalla. Eli periaatteessa inssiä on jo ihan potentiaalista alkaa funtsii.

Mä koitan vääntää sitä SWOTti-pottia vielä. Huoh.

Ain't life a bitch..?

Toi otsikko on leffasta The Last Boy Scout, helvetin hyvä leffa. Mun lemppari joskus pienenä. Osasin joskus kaikki vuorosanat ulkoa. No bullshit. Se alkaa jalkapallo-ottelulla ja yhtä pelaajaa, Billy Cole:a, kiristetään (gambler legalisors) ja sitte se ampuu puolet pelaajista ja ku kaikki on kerääntyny sen ympärille, Billy sanoo: Ain't life a bitch ja ampuu aivonsa pihalle. Nice 8).

Joka tapauksessa, mun parisuhde katkes. Öö, väärinymmärrykseen as always. Ja siitähän sotku synty. Ja minä vaan jostain kumman syystä roikuin mukana. Kestin kaiken paskan, nimittelyt, syytökset, kaiken. Mä ehdin jo tehdä surutyötä, mut silti se tuntu siltä et se ei oo ohi. Hassua.

Jossain vaiheessa päätin etten vastaa puhelimeen, kun se soittaa. No, se onnistu tasan kerran. Ja sitte yhtäkkiä mä sain sellasen puhelun, jota olin odottanu ja toivonu, mut olin heittäny kaiken toivon jo sen suhteen. Se on tulossa mun luo, osoittaakseen että se haluaa mut, in the end. Se on kyllä totta, et oon parasta mitä sille on tapahtunu. Tai toisiks parasta, mut se on complicated.

En tie mihin tää tällä kertaa vie tää tie, mut ei se selviä ku yhdellä tavalla: pitää kattoo mitä tuleman pitää. Mulla on vielä vähän luottamuspulaa, en uskalla luottaa ihan 110:llä, jos se kuitenkin taas tekee mulle niin ku aina. Eikä siihen auta ku aika.

Mut tää muutaman päivän yhteiselo on taas kerran näyttäny mulle kuinka itsellinen mä oon ja se tekee toiselle vaikeeks ottaa osaa ja tilaa, koska asiat on yhteisiä, eikä vaan mun. Mutta, silti mä oon sitä mieltä et oon pärjänny aika hyvin. Mussa on aika paljon Frendien Monicaa. Sellanen pikkutarkka jne. Mut sit taas toisaalta mussa on Rachelia joka hoitaa asiat vähän niin ja näin, välttävästi. Me mökötettiin toisillemme kokonainen ilta, väärinymmärryksen takia. Mä otin pulttia siitä että tyhjä mehukannu oli jääkaapissa. Siis että se oli TYHJÄ ja jääkaapissa. Se taas luuli et otin pulttii siitä, ku se oli ylipäätään tyhjä, et se on juonu mun mehun. Vaikka mä tein sen mehun häntä ajatellen. Ja sitte mä otin vähän pulttia siitä ku se oli tiskannu ja mä jouduin tiskaamaan ne uudestaan. Joten me sovittiin, et se tekee ruoat ja mä tiskaan. Win-win.

ÄÄÄÄÄ

Mun pää hajoo. No, okei se ei oo niin pahassa jamassa kun se on joskus ollu. Mun toinen puolisko on taas kadonnut. Se tekee tätä mulle aina välillä. Ei vastaa eikä ota yhteyttä. Ja minä tietysti kiltisti vartoon, että koska se suvaitsee ottaa yhteyttä. Ja kun se tapahtuu.. No, mä oon koittanu laittaa kovaa kovaa vasten, mut pelkään et sitte se tekee ittellensä jotain. Joo, tiedän kuinka sairaalta se kuulostaa, mut ei me tässä ihan terveitä ollakaan (=)). Vihaan itteäni kun annan toisen ihmisen mielialojen ja tunne-elämän ottaa mun tunne-elämästä otetta. Eli mun pitäis vaan pystyä ajattelemaan, että mä en voi muuttaa sitä toista ihmistä, enkä voi ku ehkä pahentaa vaan tilannetta. Miehet tuppaa olemaan sellasia että jos niitä ahdistaa niin ne sulkeutuu yhä enemmän. Mut mua vituttaa tässä se, että ensin se toinen on saanu mut ihan tiloihin, ja sitte kehtaa käyttäytyä ku mitään ei ois tapahtunu. Että se on ihan normaalia.

Niin, eli mun pitäis pystyä elämään omaa elämääni siitä huolimatta mikä tunne mulla on päällä. Eikä antaa sen hallita sitä. Esimerkiks kaks kuukautta sitte mun elämään ei mahtunu muuta ku opiskelu. Mihin se into on kadonnu???? Onko se peittyny tän tunne-elämän kriisin alle vai onko se joutunu tekemään tilaa sille?

Koulusta puheen ollen, hain kesäopintotukea. Ajattelin siirtää muutaman tentin kesään. Muuten mulle olis tullu kolmeen viikkoon 40 opintopisteen tentit. Eli nyt keskityn ruotsiin, ranskaan, laskiksiin, yritysjuridiikkaan ja siihen johtamisen rästiin.

Oli viiminen ranskan tunti tänään. Puhuttiin vähän pöydässä et mitä pääaineita ihmiset on ajatellu ja juteltiin HOPS:sta. Mun HOPS on muuten hyväksytty eilen. Kai se sitten tarkottaa sitä, että oon laskiksen pääaineopiskelija. Mutta jos niitä tulee paljon ja ne joutuu laskeskelemaan jotain keskiarvoja niin eikai ne voi yhtäkkiä päättää, että mä en pääsekään siihen pääaineesee? Kun ne kerran tarkistaa ja hyväksyy ne siinä järjestyksessä kun ne sinne tulevat. Ja siks mä olin nopea. Että pääsen laskiksen pääaineopiskelijaks. No, saas nähä miten käy.

Muuten niin, ruotsi ja ranska ei tuu tuottaa mulle suurta päänvaivaa. Mut yritysjuridiikka on siitä paha, kun siitä ei oo mitään vanhoja tenttejä nähtävillä. Ei tie yhtään mitä se kysyy. Mut toisaalta olihan mulla sen opettajan YJ4 -kurssi joten ehkä sieltä sitte jotain osviittaa. Sitte JOY, oon lukenu luentoprujun kerran sillee kunnolla, ja kirjan puoleen väliin. Vaikka se kirja taitaakin olla aika turha kapistus. Laskis on jees, mulle on tosi suuri juttu että oon käyny harkoissa vaikken luennoille oo jaksanukaan vaivautua. Tenttikirjoja aloin tänää jo lukemaan ja onnekseni huomasin et sivuttiin aika paljonkin YJ1:n asiaa. No, sitte olis YRY:n loppuraportti ja mä otin kontolleni SWOT-analyysin. Mahtaakohan puoltoista sivuu riittääkään ku rupeen oikee analysoimaan..?

Kolme kriisiä kahdessa viikossa

No, joo. Meillä on ollu kiire :D. Meidän kohdalla muutenkin asiat tapahtuu aina nopeesti ja koska ollaan tunneihmisiä, me eletään kaikki täysillä. Eli kaikki tai ei mitään. Mä oon koittanu oppia viime kerrasta. No, täytyy myöntää et paljon on muuttunu niiltä ajoilta. Mä olen superläheisriippuvaisena tietysti aina ollu riippuvainen muiden ihmisten mielialoista, enkä oo koskaan osannu olla omaa mieltä asioista, eli siis sitä mieltä jota oikeesti olen. Nyt mä osaan olla sitä jo enemmän.

Mut tän ihmisen kohdalla, mun läheisriippuvuus nostaa päätään, koska siihen se perustu viime kerralla, eikä kuulemma vanhaan suhteeseen voi mennä uusilla säännöillä. Mut mä kitken sitä tehokkaasti. Kyllä mä vieläki vähän heilahtelen, mut se on aika inhimillisissä rajoissa. Viimeks mun pää ei kestäny sitä, eli toisin sanoen tulin hulluks. No, vähemmästäki. Eihän mulla ollu mitään muuta mun elämässä ku se ihminen ja sen mielialat. Mä olen tänäpäivänäkin yhä edelleen erakko ja antisosiaalinen, joten ei mulla niitä kavereita/ystäviä oo vieläkään, mut mulla on opiskelu. Mä otan kirjan kätee ja rupeen pänttäämään, jos tuntuu että sekoo.

Kriiseistä sen verran, et eka meni multa ihan ohi. Mä en edes tienny että meillä oli kriisi. Se vaan sano että me selvittiin meijän ekasta kriisistä ja että se on ylpeä meistä. He. Mut toisessa mä olin jo mukana, vaikken enää muistakaan mitä se koski. Mut kolmas oli tänään. Ja mä ihan oikeesti luulin et nyt se on over, se on poissa forever gone. Mut ei se sit ollukaan. Niin, se se oli se meijän toka kriisi. Mä kirjotin mesessä et rakas, ikävä. Ja se luuli et mä jätän sen. Sairasta, mut sellasii me ollaan. Niinku mä laitoin sille viestissä että haluan olla sen kanssa in sickness and in health jne. ja ajattelin myöhemmin että mä oon health, richer ja better, ja se sitte on poorer, worse ja sickness. Hyvä tasapaino meillä. Mut nyt meijän suhteessa on ainakin yks aikuinen, joka ei oo niin kovin aikuinen, ainakaan mitä tulee parisuhdeasioihin.

Kaipa me tällä kertaa ollaan ihan tosissaan. Vaikka mulla välillä tulee, no aika harvoin, sellanen olo, et kohta tää taas romahtaa ja menee vituiks. Tai tavallaan mä luulen et mun alitajunta on alinomaa varautunu siihen. Ennen ku oppii luottamaan siihen et se meijän yhteinen perusta on tarpeeks vahva, että se kestää meijät molemmat. Mut siihen ei auta ku aika ja kokemukset.

Kaiken kaikkiaan mä olen koko ajan ollu tosi cool tän asian suhteen. Esimerkiks mua vieläki voi ihmetyttää se, kuinka vähän mä kiinnitän huomiota toisen vikoihin. Ne ei oo vikoja, ne on ominaisuuksia ja ne on enemmänkin rikkaus ku jotain mitä mun pitää kitkeä pois. Sillä lailla mä oon alitajuisesti ajatellu kaikista ennen, toi ja toi täytyy muuttaa, tota ei suvaita eikä hyväksytä. Kauheeta. Mä oon ihan hirvee, mut ihminen kaikesta huolimatta, vaikkakin aika fucked up tapaus.

Tuu mun vaimoksein

Miten sen nyt sitte sanois: mua kosittiin. Yleensä mun miehet on ollu niin sairaita, ettei niitä oo kannattanu ottaa tosissaa. Tämänkään kohdalla mun ei pitäis ottaa sitä tosissaan, mut mikä sanoista tekee toden? No, teot. Mä olen ennenkin kuullu, neljä vuotta sitte erottiin, kaikenlaista suunnitelmaa, mut niistä on puuttunu todellisuus. Tällä kertaa se mitä mä kuulin kosinnan lisäks vahvisti sitä että tää tyyppi taitaa olla tosissaan.

No, meijän suhde oli sillon viimeks todella kipeä. Mä olin.. no, sanotaan ettei mua oikeestaa ollu. Mä en tienny millanen mä olin, mitä mieltä olin asioista enkä siis tienny kuka olin. Mä olen käyttäny kaiken ajan meijän erosta lähtien selvittääkseni sen, millanen mä oikeesti oon. Ja se on käytännössä tarkottanu sitä, että mä olen kasvattanu itte itteni aikuiseks. Normaalisti se olis pitäny saada lapsuudessa ja nuoruudessa, about 20:ssä vuodessa, mut mä tein sen neljässä.

Tää ihminen on ollu piikki mun lihassa. Joku ulkoinen asia, jota en saa revittyä irti. Se on kummitellu mun mielessä, tajusin sen tai en, koko ajan. Mä oon peilannu kaiken siihen ihmiseen ja sen käytökseen. Mä opin paljon, ja uskon et sen oli tarkotus olla mulle tosi kallis ja arvokas oppitunti. Viimeisen vuoden aikana se on ottanu sillon tällön yhteyttä, mut ne on kaikki kuollu savuun. Nyt se pisti siskonpojan laittamaan mulle viestiä, koska se ei ite kyenny. Se ei tienny kuoleeko se vai jääkö se henkiin, ja se halus et mä tiedän, ennen ku on liian myöhäistä, että se rakastaa mua. Se halus vaan et mä tiedän.

Paradoksaalisinta tässä on se, että just pari viikkoa sitten, se soitti mulle, eikä tienny kuka siellä toisessa päässä oli. Se oli viiminen niitti. Mä sanoin itelleni et That's it. Goodbye. Ja niin mä olin sulkenu sen lehden, lopullisesti. Kunnes.. No, okei, uteliaisuus vei voiton, ja siks toiseks, se ihminen on ikuisesti mun heikko kohta. Yhtäkkiä, neljän vuoden erossaolon ja monen paskan jälkee, mä löydän itteni sairaalasta toisesta kaupungista sen sängyn viereltä. Ja ekan kerran mä tunsin edes hiukan et se kuuntelee. Mä kerroin ja puhuin. Kaiken sen minkä mä oon halunnu kaikki nää vuodet sanoa. Ja se kuunteli sanaakaan sanomatta.

Ihmeellisistä ihmeistä ihmein on tapahtunu. Se tajuaa mitä se on tehny, eikä se halua toimia niin enää. Mä halusin kuulla millanen se hetki oli, ku se päätti et se ottaa muhun yhteyttä. Se sano, et se mietti koska se on viimeks ollu onnellinen. Sen ex, jonka kanssa se asu vuos sitten, ku soitti, se ei halunnu vastata, eikä se halunnu mennä kotiin, koska se tiesi et se on siellä. Ja viimeks ku se on kokenu iloa nähdessään et joku soittaa, oli sillon ku mä soitin. Ja sillon ku se oli mun kanssa, se on viimeks ollu tosiaan onnellinen (vaikka mun tekis mieli argumentoida, pysyn ihan hiljaa).

No, sen kavereita tuli käymään. Ja sen sisko ja sen mies. Ja kaikille se kerto et tässä on hänen wife to be tai future wife. Jännintä täs on se, et ennen ku se kysy sitä, mä tiesin mitä se kysyy. Ja mä tiesin mun vastauksen ennen ku olin edes ehtiny ajatella kysymystä. Mä tietysti vastasin myöntävästi, mut en heti. Vasta parin päivän jälkeen, puhelimitse.

Niin, sitte on tää mun "poikaystävä", joka ilahtu kuullessaan et mua on kosittu: on kysyntää, hänen sanojensa mukaan. Oh my god! On kiva tietää et on kysyntää. Hei haloo. Eikä se suostunu uskomaan, et mä suostuin siihen ja että me ollaan nyt an Item. No, ihan sama. Mä tiesin deep down ettei meistä oo mihinkään. Mä tarviin sellasta joka ihastuu kaikesta mitä teen ja joka arvostaa mun monimutkaisuutta. Niin se sano, sen mielestä mun monimutkaisuus on fascinating.

Aikasemmin sanoin, et se ihminen on tuntunu piikiltä lihassa. Nyt se tuntuu joltain mitä ilman mä en oo kokonainen ja eheä. Mun toinen puoli. Joka tajuaa ja jonka kanssa synkkaa. Sen kanssa mulla ei oo sellasta oloa, et mitäköhän vikaa tässä on. Mä en ajattele sitä, vaikka mä oon tehny sitä aina. Nyt ei liene tarvetta. Siinä ihmisessä on syttyny jotain, mitä siellä ei aikasemmin ollu ja se on jotain todella merkittävää ja tarpeellista. Suurin eroavaisuus aikasempaan on se, et nyt mä olen valmis vastaanottamaan ja kokemaan tunteita, ja mä olen tietoisempi itsestäni. Aikasempi kerta oli tuhoon tuomittu. Ekan kerran suhteessa suhde tuntuu vapauttavalta, eikä vangitsevalta.

Nuku hyvin, rakkaani

Minä jouduin katsomaan kun mun rakas, uskollinen 15-vuotias lemmikkikissa sai epileptisen kohtauksen. Syksyllä siltä halvaantu takajalat. Meijän porukat, joiden luona P-M on asunu koko ajan, vaikka itse olen muuttanut pois sieltä, ei kissa ole muuttanut mukana, ei oo pystyneet päätöstä tekemään.

P-M söi hiukan ja oksensi pelkkää lientä. Sitten tuli vaahto-oksennus, ja sitten kuolan valuminen suupielistä. Ja koko ajan pidin hänet lähellä ja koitin puhua rauhoittavasti. Kahden ja puolen tunnin odottelun jälkeen, päästiin lääkäriin. Hommasin kyydin ja kannoin hänet sisälle. Päätös oli selvä: nuku hyvin, rakkaani. Pitelin hänen päätään kun hän nukahti. Itkin vasten mahaa, kun viimeinen hengenveto koitti. Päätös tuli niin yhtäkkiä, että itsekin hämmästyin. Mutta se oli oikea. P-M joutu kärsimään liian pitkään, ja mun oli ajateltava hänen parastaan, vaikka itse en olisi halunnut vielä luopua. Haluan ajatella, että hän on paremmassa paikassa, ja että hän olisi halunnut sitä itse, jos olisi kyennyt sellaiseen. Mistä sitä voi tietää miten paljon eläimellä on kipua? Kissakin on ilmeisesti vielä sen luontoinen, että koittaa peittää sitä mahdollisimman tehokkaasti.

Kuitenkin, rakkaani on nyt poissa. Näen sen kaiken koko ajan replayna silmieni edessä. Kuinka raastavaa oli katsoa vierestä, kun toinen vaipuu tiedottomuuteen ja lopulta ikuiseen uneen. Itkin koko loppuillan, nukuin jonkin aikaa, ja itkin taas aamuyöstä. Tämä päivä on ollut hieman helpompi. Kuitenkin, teki hyvää päästä pois ympäristöstä, jossa hänen läsnäolonsa on ollut vääjämätöntä viimeiset 15 vuotta. En unohda sinua, rakkaani, mutta yritän olla onnellinen siitä, ettei sinun tarvitse enää kärsiä. Hyvästi.

Hän lohdutti kun minulla oli tuskaa, hän seurasi minua, nukkui samalla tyynyllä, juoksi vastaan kun saavuin sisälle, itki lohduttomasti minun taas mentyä. Voiko kissa kiintyä ihmiseen niinkuin koira? Minun kissani näköjään pystyi.

Kyllä siinä niin käy, että kun jotain saa niin jostain joutuu luopumaan

No, joo toi oli ehkä vähän melodramaattista. Siis jihuu, mä pääsin yj4:sta läpi, mut johtamisesta en sitten päässytkään. No eipä silti, emmä sitä missään vaiheessa odottanutkaan. Rukoilen hartaasti et Timppa päästäis mut tietojärjestelmätieteestä läpi, koska se on niin tuskatentti. Mieluummin johtamista luen, siinä riittää pelkät kalvot mut tjy:ssä on oikeesti ollu pakko istua siellä kuuntelemassa, enkä mä oo ollu.

Nyt on loma, siis kokonainen viikko. Ja tuntuu et on kauheesti kaikkia rästijuttuja joita mä en sit kuitenkaan saa aikaseks tehdä. Nyttenkin yritän tehdä ranskan ainetta, mutta kolmekymmentä sanaa ennen vaadittua minimiä, mun aivot tyhjeni. Huoh.

Päivitykseks, kun en jaksa uutta postausta tehä niin Timppa päästi ku päästikin mut tjy2:sta läpi. Jihuu.

Tässä kaikkien tenttien tulokset:

Kustannuslaskenta: 2
Matikka: 1
Logistiikka: 3
Johtaminen: 0
Taloussosiologia: 3
Tietojärjestelmätiede: 2
Yritysjuridiikka: 1 (miten sellanen tyyppi, joka oli enemmän kuutamolla ku mä sai 2?!!!)

Parisuhdetta(ko?) ja sosiaalisia kanssakäymisiä

Mä oon sellanen et mä pyörittelen hirveesti asioita mielessä ja oon oikee kunnon vatvooja ja vääntäjä ja kääntäjä. Sellasta se erakon elämä on. Kuitenkin, mä en ollu ihan varma, että onko mun "yhden illan jutulla" ja mulla nyt jotain muuta eli siis parisuhde, vai oliko se siinä. No, se on soitellu mulle iltaisin ja noin, joten tottakai mä oon ajatellu että se on ajatellu että me ollaan pari. Ja mä oon tietysti tehny kaikenlaisia mietintöjä pääni sisällä, kuinka epäsovinnainen mä oon sellaseen ja kuinka mulla ei oo aikaa yms.

No siis ensimmäinen syy on ihan oikea: mun pitää oppia konttaamaan ennen ku voin oppia kävelemään. Eli toisin sanoen, mun pitää oppia solmimaan ja ylläpitämään kaveri/ystävyyssuhteita ennen ku voin kuvitellakaan et onnistuisin ikinä missään parijutussa. Ja toinen on se, et mä en oo valmis tinkimään mun opiskeluista yhtään. Piste.

Mut siis, mä tulin äsken tapaamasta mun "miästä", joka siis ei ookaan "mun miäs". Eli, se ei ollu ajatellu sitä juttua ollenkaan niin että nyt ollaan elämämme loppuun asti yhdessä ja onnellisia. Päinvastoin, sen mielestä "meitä" ei oikeestaan oo edes olemassa. Ja se oli vapauttavaa. Mulla on ollu ennen sellasia no tosi sairaita kokemuksia, joten ei ihmekään et mä odotan nykyisyyden ja nykyisen tilanteen menevän niitä samoja ratoja.

Mutta siis, tää ihminen on sellanen joka tajuu, ja se tuntee et mä tajuun. Me ollaan samalla aaltopituudella, mut mulla ei oo sellasta tunnejuttua ku sillä on mua kohtaan. Ehkä se oli se liian pikainen lähentyminen fyysisellä tasolla joka tappo sen kauniin nupun, joka mulla saatto olla versoamassa siellä.

Näillä mennään ja tosiaan mä aion oikeesti nyt tänä vuonna ottaa kontaktia ja olla sosiaalisessa kanssakäymisessä, tää erakkoelämä saa luvan loppua.

YJ1: Verotusmenettely ja muutoksenhaku

Okei, mä taisin vähän aliarvioida tätä sisältöä. Eka kirja on ihan ok, sellasta yleistä läpätystä siitä mikä on verolähde ja mitkä on tulolajit jne. Mut tää toinen kirja joka painaa ku synti pieneen kokoonsä nähden, on sit niin morjens, et oksat pois. Verotusmenettely ja muutoksenhaku, hei oikeesti, kiviäki kiinnostaa.

Ensin siinä käydään läpi koko veroinfrastruktuuria, tai hierarkiaa. Sitte siinä puhutaan ennakkotiedosta ja ennakkopäätöksestä. Whatta fuck? Ennakkotietoa ei voi muuttaa ennen ku verotus on tapahtunu. Miks sit ylipäänsä halutaan ennakkotietoa? Ja se taitaa sitäpaitsi maksaakin jotain. Mutta toisaalta ennakkopäätöksen sai verrattain suppeaan alueeseen sovittaa. No, mä luen sitä nyt vähän eteenpäin, josko se siitä vaikka aukeis. Mut suurinpiirtein tota se on koko kirja.

Ihmisiä ja suhteita

Mä tapasin eilen sellasen kivan pojan. Tai siis ollaan me tunnettu jo jonkin aikaa, mut mä torjuin sen yritykset sillon joskus vajaa pari vuotta sitten. No, tänä aikana me ei olla juuri oltu tekemisissä, paitsi mitä nyt kesästä vähän enemmän on liikuttu samoissa porukoissa. Kuitenkin, se opiskelee jotain mikä mua kiinnostaa suunnattomasti, joten meillä on ainakin yks yhteinen asia. Mä sitte menin sen luokse (siis tilanteessa, en kotiin :) ja kerroin että sain siitä yhestä kurssista kolmosen. Se yllättävää kyllä halas mua. Sitte se pyysi mun numeroa, ja mä kysyin siltä yhtä asiaa, jonka se sano vaivaavansa sitä. Se ei suostunu kertomaan sitä muuten ku kahvikupposen äärellä. Mentiin kaffelaan, no okei siis raflaan.

No se kerto sen jutun ja mä kuuntelin. Sitte me puhuttiin vähän menneistä ja meidän "väleistä". Vähän siihen tyyliin et mitä sä oot ajatellu, ja mitä sä oot ajatellu musta yms. Ja ku me juteltiin, mä ajattelin et tää on ihan ku mä. Tää tuntee just sillee ku mä ja toi kokee näitä juttuja just niinku mä. Mä oon antisosiaalisin ihminen mitä maa päällään kantaa, ja sellanen tietynlainen eristyneisyys on vähän pistäny vihakski jossain vaiheessa. Mutta luonnollisin selitys sille on tietysti turvallisuudentunne. Sitä mä en halua menettää missään olosuhteissa, ja ku tulee tällasia tilanteita, no mä oon kattonu parhaimmaks välttää sellasia kokonaan.

Mutta, mulla oli turvallinen olo sen seurassa, vaikka se oli omituinen. Mä sanoin ne molemmat sille. Ja siinä on se hyvä puoli, että se puhuu tosi hitaasti, koska mä oon sellanen kärsimätön ja puhun vähän mitä sylki suuhun tuo, niin oli kiva jotenkin no, vaan ottaa vastaan sellanen rauhallisuus.

Se tuli jostain kumman sattuman kautta mun luo yöks. En tie miks, mun ehdotus se oli, mut en tie yhtään mistä se tuli. Kuitenkin, tänää mä tapasin yhen vanhan kaverin, jonka kanssa ollaan koettu kaikenlaista. Ja tällasista suhdejutuista ja tunnejutuista on aina voitu puhua täysin platonisesti (on siis vastakkainen sukupuoli kyseessä). Mä sanoin, että kerrankin mä kohtasin omanlaisen tyypin, ja sitte mä en tuntenukaan siinä mitään, siis tunnepuolella. Olikohan se siinä, että se tuli liian lähelle liian äkkiä? Mä uskoisin niin. Mut kun se tyyppi aamulla lähti, mä en oikeen tienny et sanosko se "hyvää päivänjatkoa" vai "hyvää loppuelämää"..?

Yritysverotuksen kysymyksiä YJ4

Mä ajattelin, etten ajattele koko tenttiä, mut kaipa mun täytyy purkaa se tänne. Okei, siis eka kysymys oli helppo, tarkastele edustusmenoa ja mainosmenoa EVL:n näkökulmasta tms. Mä en jaksanu ruveta pohtimaan jotain helvetin hienoa esseevastausta joten kirjotin sen sinne ilman mitään mind mappeja. Oisin saanu siitä vastauksesta paremman, ja varmasti oisin saanu sinne jopa jotain asiapohjastakin aikaan, mut kylmä hiki nousi pintaan ku kattosin niitä muita kysymyksiä.

Toinen kysymys oli paljon kinkkisempi. Siinä puhuttiin liiketoimintakokonaisuudesn merkityksestä osittaisjakautumisessa. No, mä tiesin mikä on liiketoimintakokonaisuus, mut mä en millään muistanu tai sit en tienny mitä osittaisjakautumisessa tapahtuu, joten mä keksin sen. Mä tiesin kyllä et osittaisjakautumista ei käytännössä siis käsitteellisesti sellasena oo, joten tiedän vaan kokonaisjakautumisesta. Joten mä otin liiketoimintakokonaisuudesta osan, ja tarkastelin sitä. En tie sit miten hyvin tai huonosti, mut se oli kinkkinen.

Kolmas kysymys koski arvonlisäverotusta. Siinä piti tarkastella liiketoimintaa avl:n näkökulmasta. No, mä suolsin sinne jotain myynnistä ja arvonlisäverovelvollisuudesta ja että ei oo ees pakko ilmottautua jos myynti jää alle 8500€. Ja että sen pitää olla alv:llinen tuote tai palvelu, esimerkiks julkisyhteisöjen tuottamat palvelut kuten koulutus ja terveydenhoitopalveluista ei mee alvia, joten niitä ei lasketa liiketoiminnaks.

Neljäs oli pahin. Mä en ymmärtäny kiinteistöistä yhtikäs mitään, enkä nähny missään jälleenhankintavarausta niissä kirjoissa. Mut onneks meil on LTYA2 kurssi, jossa oli just jhvaraus, harmi vaan et mä en oikee muistanu sitäkään. Kun siinä oli sellanen case, jossa A Oy on ostanu kiinteistöosakeyhtiön osakekannan ja sitte myy sen pois ja tekee jhvarauksen kauppahinnasta ja verottaja ilmottaa, et ne ei hyväksy sitä ja mun piti sitte perustella tän A Oy:n toimitusjohtaja B:lle et voiko se evätä sen vai ei ja millä perustein. No, mä pistin sinne, että poistamattoman menojäännöksen ja kauppahinnan erotuksesta voi tehdä jhvarauksen, mut ei kauppahinnasta. Meni syteen tai saveen. Pääsis ees läpi, olis edes suoritus.

Tänää on tehny YRY:n pakolliset yksilötehtävät sekä ruotsin palautustehtävän, vaikka se onkin mulle vapaaehtoinen, mut jostain kumman syystä mä tykkään tehä niitä, ku niitä saa tehä rauhassa yksin kotona, eikä mitää ryhmäjuttuja. Niissä mulla menee hermo.

Ainiin, YLY:stä piti sanoa sen verran, että mä tein sen teoriaosuuden ihan ylhäisessä yksinäisyydessä, enkä saanu tiimitovereilta minkäänlaista feedbackia, en minkäänlaista. Mutta ohjauspalaverissa toinen ohjaavista opettajista sano et se oli Loistava. Aivan erinomainen. Mä olin aivan häkeltynyt. Kerrankin mun uurastus palkittiin. Ja sitte mä ymmärsin että mun osuus oli siinä. Mä kyllä koitin ujuttautua vielä jonnekin, etten tuntis oloani ihan ulkopuoliseks mut antaa olla. Tehkööt pojat itte sit. Mä voin keskittyä nyt seuraavaan tenttiviikkoon.

Yritysjuridiikkaa ja HOPS

Niin, just ilmottautusin sen tappokurssin tenttiin mis puhutaan elinkeinoverolaista, yritysjärjestelyistä ja arvonlisäverosta. Mä ilmottautusin keskiviikkona (tai torstaina) ja totesin et se on ens viikon perjantaina. Eli mul on reilu viikko valmistautumisaikaa. Sitte olis logistiikan tentti viikko sen jälkeen, enkä tiedä edes oonko päässy siitä läpi.

Mulla on aivan sairaan paljon taas ympättynä tähän periodiin. On JO5:sta ja TM3:sta, jotka on molemmat 6 op:n laajuuksia ja siihen päälle vielä pakolliset ja omista pääaine/sivuainevalinnoista johtuvia kursseja. Oon tehny sitä paitsi HOPS:ia ja tutkintorakennesuunnitelmia, vaikka joo mä tiedän, sitä ei saa tehdä ennen ku on se infotilaisuus siitä Hops:in tekemisestä 19.4. Siis kamoon siihen on yli kuukaus aikaa. Ja ainahan mun hienoja excel-taulukoita voi muokata ja muuttaa. Emmä sitä oo siis palautuskuntoon tekemässä. Mietin vaan mitä haluun opiskella ja minkä laajuuksina.

Niinku nyt tällä hetkellä mulla näyttäis olevan kandiin kaks sivuainetta ja maisteriin ehkä kolme. No, on se parempi ku se mun neljä jo pelkkään kandiin! Mut siis kun maisterin opintoja voi tehdä kandiaikana, niin plokkaa siitä päältä ensin kandin laajuuden ja heivaa ne loput sitte maisteriin. Eikä se maailmaa kaada jos en jaksakaan nyt lukee jostain syystä viittämiljoonaatsiljoonaa sivuainetta. Kieliäkin näytti tulevan aika paljon. Kandiin on minimivaatimus (kieli- ja viestintäopintoja) on 24 op. ja mulla näyttäis olevan mm.. 37 op. Ja maisterissa minimi on 10 op. ja mulla näyttäis olevan 30 op.

Joo, mä tunnen itteni liian hyvin. Eka vuos oon ihan into piukassa ja tokalla vuodella oon ihan burn out enkä jaksa tehä mitään.

Palatakseni tohon yritysjuridiikan kurssiin niin se hyvä puoli siinä on että tulee ilmotuttua mitä kummallisempiin kursseihin kun niitä on kumminkin kolme hyvää kertaa tenttiä. Ja jos ei natsaa niin aina niitä kursseja tulee uusia. Ja mä kun niin pyhästi päätin että mitään ekstraa en neljänteen periodiin ota! Mun aikomukset on niin hyviä, mut mun toiminta ei läheskään aina kohtaa mun ajatusmaailmaa..

Minä + auto = tänään liikenteessä :)

Mulla oli vissii viides ajotunti (yht. 15 à 50 min) ja mentiin sen opettajan kanssa joka mulla on ollu viimiset kolme kertaa, tai siis tää oli nyt jo kolmas. Eli ei se mun "varsinainen" ope, vaan joku sijainen. Se mun varsinainen on varmaan luovuttanu mun suhteen ja siirtäny sillee hienosti mut jollekin kärsivällisemmälle henkilölle. Mut kuitenkin mentiin sinne samaan paikkaan mis ollaan oltu tän open kaa ja sit mä motkotin siinä jotain tosi angstmaista. Mut joo sit vaihdettii paikkaa ja sanoin et kun mulla mikään ei muutenkaan onnistu niin miks ajaminen olis joku poikkeus. Se ihme kyl naurahti. Mä olin niin kiukkunen itelleni vieläki siitä etten osaa painaa polkimii oikein, siis siitä se on kiikastanu, mulla ei oo ollu kantapää lattiassa! Hei haloo, pitäis järjenkin jotain sanoo, mut se on ollu ihan hiljaa..

Kuitenkin, me ollaan pyöritty sitä ympyrää siinä koko ajan, eli tien päässä on risteys mistä käännytään oikealle ja taas oikealle ja taas niin ollaan lähtöpisteessä. Me tultiin siihen risteykseen ja sit ku lähestyttiin sitä niin ope sano et käännytään vasemmalle. Mitä?? Vasemmalle, ai tästä, ai nytkö..? Niin niin, vasemmalle. Ja niin sitä mentiin liikenteeseen hurliumpsis vaan. Apua. Mä ajoin jotain 50 km/h sillan yli ja mun ympärillä oli autoja. Mä vaan pidin ratista kiinni ja ajattelin "Oh my god, mä ajan, oh my god, mä ajan..". Ja sit mentiin keskustaan! Siis keskustaan mis on paljon risteyksiä ja suojateitä ja kaistoja ja kolmioita ja kaikkee. Siis apua! Enkä mä ollu ihan paska. Kai mä olin vaan tottumaton :) Hehe. Kai emmä tie pitäiskö itkee vai nauraa.

Minä + auto = ei hyvä

Mä en tajua ollenkaan tota ajamisjuttua. Siis mä meinasin viimeks purskahtaa itkuun pelkästä raivosta, vihasta ja epätoivosta. Mä en vaan yksinkertasesti osaa painaa niitä polkimia. Siinä pitää kuulemma olla kantapäät lattiassa?? Mä kokeilen sitä heti huomenna.

Muutenkin mä oon ihan epätoivonen sen autokouluhomman tai oikeestaan ajotuntien kanssa. Se mun opettaja tekee muita hommia samalla ku se laittaa mua ajamaan eikä opeta mulle vaihteiden käyttöä eikä peilien säätämisiä. Mä en varmaan osais niitä vieläkään ellei mulla olis ollu joku sijainen, joka niitä on mulle näytelly. Helvetti soikoon että pitää olla kaikki niin helvetin hankalaa. Mä oon niin kiukkunen ittelleni!

Tenteistä

Ajattelin päivittää tähän tenttituloksia sitä mukaa kun niitä tulee. Näen iteki että mitkä vielä puuttuu. Ilmottautusin tänään logistiikan uusintatenttiin sekä johtamisen uusintaan. Se vaan että sillon keväällä (okei nyt on jo kevät) joudun tenttimään kaks johtamisen tenttiä kerralla, ja sekös ei naurata mua ollenkaan. Sitte oon koittanu epätoivosesti tehdä YLY:n teoriaosuutta ja maanantaina olis ryhmähaastattelu ylioppilaskunnan hallitukselle. Mä en keksi enää kirjotettavaa, tai sitte mun pitäis kirjottaa se uusiks ja lisätä sinne kaikki ne asiat jotka mun piti laittaa sinne in the first place. Ehkä mä katon sitä huomenna uudestaan.

Kävin tänään taas kirjastossa. Odotin kakskytä minuuttia sitä bussia joka ois vieny mut suoraan sinne kirjastoon mihin olin menossa. Lähin loppujen lopuks kävelemään sinne, ja eikös se bussi tullu mua vastaan ku olin kulkenu sata metriä. No, menin hakemaan yhtä kirjaa ja tulin ulos kuuden kirjan kanssa. Että josko mä nyt pyhittäisin tämän illan joko kaunokirjallisuudelle tai FlashForwardille.

Kustannuslaskenta: 2
Matikka: 1
Logistiikka: 3
Johtaminen: 0
Taloussosiologia: 3
Tietojärjestelmätiede: 2
Yritysjuridiikka: 1

Vegaanius elämäntapana

Mä jätin tossa alkuvuodesta lihan kokonaan pois ruokavaliostani. Se oli sellanen vallitseva ajatus, joka on kummitellu mun mielessä varmaan puolet mun eliniästä. Mun on ollu tosi vaikeeta syödä lihaa. Ensikski mua mietityttää se miten se on saapunu kaupan hyllylle. Ja siks toiseks mä en voi sille mitään et nään silmissäni elävän kanan tai possun tai lehmän jonka jokin osa se lihanpala on ollu ja se on ollu joskus osa elävää eläintä. Toinen on siis se teurastusjuttu. Mä en kykene syömään mitään sellasta mitä ite en pysty tappamaan, nylkemään tai valmistamaan. Tykkään kyl valitettavasti lihasta, mut en pysty sitä hyvällä omallatunnolla syömään.

Mun suurin oivallus männä viikolla tuli, kun olin kaffella yhden naisen kanssa. No, sämpylävaihtoehdot oli mitä oli, joten ostin kinkkusämpylän, kuitenkaan siis syömättä niitä lihoja. Ne pääty mun seuralaisen suuhun. Mutta siis, se et mä ostin ja kulutin mun varoja siihen kinkkuun, oli yhtä paha ku olisin syöny sen. Joten se oli plus miinus nolla. Mä tuin teurastusta ja lihantuotantoa. Lihantuotanto on yks suurin tekijä päästöjen syntymisessä ja mä kun olen sademetsäkummi niin mulle se on sydäntä lähellä.

No, nyt mä oon sitten päättäny myös jättää maitotuotteet ja ryhtyä vegaaniksi. Okei, vegaani ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita kuten esim. kananmunia, mut mun täytyy nyt vielä funtsia tota. Mä tiedän että kanoilla ei oikeesti oo niin hyvät oltavat ku mitä ne tuottajat väittää. Ja mä oon sitä mieltä että lehmät kärsii maidontuotannosta paljon enemmän ku teurastuksessa. Kun ne on kuolleet ne ei enää kärsi, mut se on jotain ihan kauheeta mitä ne joutuu kokemaan. Ne ei pysty edes liikkumaan kunnolla.

Sitte tuli kysymykseen et miten mä nyt selviän. Kaikki varmaan muistaa sen mainoksen missä se mies sano kameralle et ikinä ei oo maitoa juonu, eikä juo! Ja oli kans sen näkönen. Mutta, ei ihminen tarvitse maitoa elääkseen. Sitäpaitsi, se maito on tarkotettu lehmän lapselle, vasikalle, ei ihmiselle. Eikä se vasikkakaan sitä tarvitse enää puolen vuoden jälkeen. Soija on mun maidonkorvike. Siitä saa kalciumin lisäks rautaa ja magnesiumia. Vaikka ne ravintoaineet kuten proteiini ja rauta on helpommin imeytyvämmässä muodossa lihassa, niin maito estää raudan imeytymistä. Mut soijan rauta ja kalcium ei kumoa toisiaan niin totaalisesti ku liha ja maito. Sitte ku mä oon laktoosi-intolerantikko niin mun ei tarvii miettiä mitään laktoosittomia tuotteita, ku kaikki on kasviperäistä. Mulle tuli ahaa-elämys kaupassa ku tajusin että jos tuote on maidoton niin sillon siinä ei voi myöskään olla maitosokeria. Hehe. Joo, mä oon vähän blondi joskus. Mutta ihan oikeesti. Meijän sukupolvi ei välttämättä edes osaa ajatella mistä kaikki tuotteet tulee tai miten ne valmistetaan. Ja media on luonu sellasen mielikuvan, että maito on hyvästä ja niin edelleen. Mutta mä oon sitä mieltä, että mä saan tästä ruokavaliosta paljon enemmän ja monipuolisemmin ravinteita ku lihansyöjänä.

Mä mietein tänä aamulla että ku juon aina aamukahvini, ja se on yleensä vielä puolen litran kokonen että miten mä pärjään ilman maitoa, ja millä ihmeellä mä sen korvaan. Soijasta mulla on vähän epämiellyttäviä kokemuksia. Mut keitin kahvini ja laitoin Alpron soijamaitoa, johon on lisätty muun muassa B12-vitamiinia, jota ei saa mistään sellaisenaan ravinnosta, et ainoastaan jos sitä on lisätty johonkin tai sitte vitamiinivalmisteista. Se on sellanen vitamiini joka auttaa veren punasolujen muodostumisessa ja jos sitä ei saa tarpeeks niin se voi vaikuttaa hemoglobiiniarvoon, joka mulla on ollu pitkään liian alhanen.

Kuitenkin, mä tein koemukin, laitoin hiukan kahvia ja soijamaitoa ja maistoin. Hitto, sehän oli ku ois juonu kermaa. Eikä siihen tarvii lisätä sokeria, ku mulla on kolme kukkuraa sokeria kahviin, ja se ei oo hyvä. Eilen tein risottoa, tai jotain sennäköstä. Laitoin kidneypapuja, cashewpähkinöitä, sitruunan mehua, aprikoosia, paprikaa ja soijarouhetta. Koko kämppä haisi aivan kauheelle. Mut sit mä päätin että vaikka laattaisin niin tämän syön. Ja kuinkas ollakaan, se ei maistunu yhtään siltä miltä se haisi. Emmä sano että se herkkua oli, mut positiivinen yllätys.

Tänään on testissä vielä soijajugurttia ja katotaa miten mun aamupuuron valmistus käy, aion tehä sen soijamaitoon. Mul ei oo käryäkään siitä mikä mahtaa olla lopputulos, mut se selvii yhellä tavalla. Ja jos se on huono, voihan sen puuron tehdä veteenkin.

Suurin tenttisuma ohi

Viisi pitkää tenttiä takana. Joka aamu kuluvan viikon aikana on ollu tentti. Ja ihan hyvä että ovat olleet aamulla niin tullu vähän rutiiniks jo :)

Meni ton projektin takia vähän viime tippaan toi lukeminen, edeltävänä iltana yritin ahtaa koko kurssin tiedot ja taidot päähän. Ja toivotaa et jotain oikeesti opinkin. Ehkä antoisin näistä kursseista jotka nyt oon tenttiny on taloussosiologia. Se oikeesti sai ajattelemaan ja pohtimaan. Ei mitenkään huippusyvällisesti mut jotenki näkökulmaa ja ymmärrystä siihen mitä tänä päivänä on ja näkee ympärillä. Harmi etten kerenny siihenkään enempää uhraamaan tarmoa.

Jos mun ois pakko valita joku tentti mistä todennäköisimmin pääsen läpi, mieluiten sanoisin että kaikki uusintaan vaan järjestäen, niin sanoisin et matikka. Ihme on jos ei 12 vaivasta pistettä saa kyhättyä niistä mun hienoista laskelmista. Sekin on kyl mahdollista. Laskiksen ja tjy:n tenteistä en sano mitään koska niistä voi tulla reippaasti miinusta, tai vaihtoehtoisesti reippaasti pisteitä :) (I doubt it though).

Logistiikka on ehkä suurin mysteeri. Siit ei osaa sanoo juuta eikä jaata. Mä meinasin purskahtaa epätoivoseen itkuun ku näin sen aineiston. Mut sit mä suolsin sinne vähän yhtä ja vähän toista. Katsotaan. Kyl yritystä ainakin on ollu.

Tiistaina kävin ottaa huulikorun. Joo, mä tiedän, se ei sovi mulle ja se on tosi lapsellista ja bla bla, mut mä halusin sen. Ja mä uskalsin ottaa sen. Eikä mua pelottanu niin paljoo. Oikeestaa olin aika rauhallinen. Eikä se ollu mikään päähänpisto, se oli vuosien harkinnan tulos. Ja mä ajattelin sen jotenkin niin, että kun koulua vielä on kuitenkin jäljellä niin hitto. No siinä se nyt on ja pysyy. En tie kui kaua, mut ainaki toistaiseksi. Ja sit helpottaa hiukan ku saan sen lyhyemmän korun. Nyt se on toi pitkä ensikoru ja se on ihan tyhmä ja tyhmännäkönen ku se on niin pitkä. Mut ihan normaalisti oon pystyny olee enkä oo mitenkää yltiöpäisen luulotautinenkaan sen suhteen. Itse asias en yhtään. Mut tänään kävin kysymässä et saako saunaan mennä ja sanottii että siitä vaan, senkun menet. Ja minähän menen. Ihan just nyt hetikohta.

Nyt se on pulkassa

Sain sen homman nyt tehtyä. Se oli ihan kauheeta, just ku luuli et nyt se on homma hanskassa niin sitte saldo näyttää että vielä pitäis yks saada puserrettua. Laadusta en tie, mut sen voin sanoo et varmaan olis huonompaaki laatua pystyny tuottamaan. Eli en ihan kaikkein perseimmäst oo (en ainakaa suostu myöntämään et olisin). Huh, nyt tenttiviikkoon valmistautuminen vaikka en tie millä ilveellä mä pänttään kaiken sen tiedon jonka olisin voinu puolentoista viikon aikana saada kaaliin. Mut lohduttavaa on tietää että aina voi mennä korottamaan jos siis saa jonkun muun ku hylsyn.

Nyt pystyy keskittymään kaikkeen sellaseen mihin ei oo voinu keskittyä puoleentoista viikkoon. Mistä tuliki mieleen et meil taitaa olla ylihuomenna sanakoe...

Overstressed

Nyt on liian monta rautaa tulessa. Mä oon ottanu sellasen urakkahomman mistä ei makseta oikeestaan mitään ja se vie kaiken mun energian ja mun resurssit ja mun tenttiinlukemiset ja kaikki. En pysty lepäämään kunnolla ennen ku se on ohi, ja tuntuu että se ei koskaan lopu. Se on siitä harmittava, että sitä ei pysty tekemään kovin pitkää aikaa kerrallaan, lähinnä siks ku se on tollasta päätyöskentelyä, missä joutuu miettimään ja funtsaamaan tosi paljon, ja sitte rupee väsyttää. Ja nokoset ei auta, ku ei pysty rentoutumaan ennen ku on saanu sen pois alta. Ja veemäisintä siinä on se, että jos myöhästyy deadlinesta niin se on samantein viidesosa palkkiosta puhpahpelistäpois.

Mä en muista edes koska mä oon viimeks avannu tenttikirjan. Kaipatstää tästä sit taas..

Irtisanomisia ja lukusuunnitelmia

Mä päätin nyt niin radikaalisti, et heivaan yj4:n tänä vuonna. Siihen ei oo turhaan suositeltu yj6 käytäväks ensin, koska mä olin ainakin ihan pihalla, evl ja tvl.. Ja sitte siinä oli tää painepuoli. Mä tiesin et jos olis halua päästä siitä läpi, se vaateis niin paljon resursseja et muut kusis sen yhden kurssin kustannuksella. Joten, näin päätin ja päätin vielä sellaisenkin et tein lukusuunnitelman. Joo, merkkasin paperille kaikki kappaleet kaikista kirjoista ja sitte mitä kappaleita luen minäkin päivänä. Ja sen oikiksen avoimen meen tenttii vasta maaliskuun puolessavälissä koska sillon tenttiviikko on just päättyny joten sille riittää aikaa uhrattavaks.

Mulle tuli pelkästään siitä paine, ku tiesin että mun pitäis lukea, mut sellanen organisoitu versio kaikista luettavista uupu. Oli vaan sellanen olo, et koko sillisalaattia pitäis syödä yhdellä kertaa. Mut pelkästään se jo ku merkkas ne kaikki kirjan kappaleet aineittain sai mittasuhteita oikeampaan muotoon. No, sitä lukemista on paljon ja aikaa on vähän (14 potentiaalista päivää) mut ei sille yhdelle päivälle nyt niin paljon lukemista tuu kuitenkaan. Noissa enkun kielisissä voi tulla kiirettä, mut silti niihinkään ei pitäis tuhraantua kovin paljoon. Ja tällä tavalla mulla on myös aikaa huvilukemiselle eikä siitä tuu syyllistä oloa.

Mä alan oppia.

Salee

En menny tänään kouluun. Heräsin kyllä ajoissa ja noin, mutta mutta.. Ajattelin kuitenkin olla hyödyks ja olinkin! Sain johtamisen esseen valmiiks ja tulostettua, vien sen huomenna. Mulla kävi sen kanssa niin jännä juttu. Mä kävin kirjastosta haalimassa kirjoja ja sit lueskelin niitä ja liimailin sinne lappusia väliin että muistan mitä missäkin kohtaa on sanottu, helpottaa lähteiden käyttöä. No, mä olin lukenu ja mulla oli empiiristä tietoa/matskua, mut sit ku piti kirjottaa niin ei mitään. Mä en tienny yhtään mistä alottaa ja miten. Mä sanoin itelleni et tee mind map. Olin laiska enkä tehny. Ennen ku vast tänä aamuna. Ja kyllähän lähti kirjotus lentämään ku tiesi hiukan ja pysty hiukan jäsentelemään ennen ku lähtee kirjottaa. Ois vaan heti jaksanu tehä sen ni ois varmaan saanu kirjotettuukin sen, mut ei. Mä oon ryhtymisrajoitteinen.

Mä sain äsken uuden tuolin. Siis toi mun vanha on iha perseestä. Sen pyörät ei pyöri, siin on hankala istuu ja mitä vielä, nii mä en saa sitä tarpeeks lähelle pöytää. Mut mun uus Boris on aivan jotain toista luokkaa. Oli se kyl kaks ja puol kertaa vanhaa kalliimpikin. Mut ihan ite äsken omin pikku kätösin väänsin ja kokosin sen. Meinas tulla v-hiki ja hermot palaa, mut se kaikki palkittiin. Uskomatonta! Pyörät pyörii, tukee selkää, joustaa, saa lähelle pöytää.. Ihanaa. Ehkä nyt opiskelukin maistuu.......(?)

Meikkivoiteista opiskeluun

Mä tein sellasen testin, kokeilin et kumpi näistä nyt sitten on parempi meikkivoide. Meikkasin toisen puolen kasvoista toisella ja toisen toisella ja sitte vertailin tulosta. Ja kyllä mun täytyy nyt sanoa, että Nivean Ideal Finish vei voiton lähes kolmenkymmenen euron Lumenen Premium Beautysta. Se vaan oli peittävämpi ja tasasempi lopputulos. Mulla on kovasti epätasasuutta, atooppinen iho kun ei koskaan oikee oo tasavärinen. Mutta testin voittaja on Nivea Ideal Finish. Ja sävynä mulla oli 04 Sand, eikä se tuntunu olevan liian tumma.

Tässä kuvassa on mun muistiinpanot taloussosiologia 3 -kurssista. Mä ajattelin tehä sillee, et mä kirjotan ne opettajan kalvot koska siten mä opin paremmin, joutuu väkisin tekemisiin sen tekstin kanssa ja ehkä jotain tajunnanvirtaakin sinne joukkoon niin muistaa paremmin. Kaikenlaista tehtävää vielä olis tän viikonlopun aikana. YJ4 on vähän hakusessa vieläki, tarttis siihen paneutua, logistiikan kirjaa tarttis lukea, että pysyy kärryillä ja oikiksen luentoja pitäis käydä kuuntelemassa ja tekemässä muistiinpanoja Moodlesta. Mut ehken mä kerkee ihan kaikkea tekemään nyt tänään, joten täytyy kattoo jos jaksaa sitte koulupäivien jälkeen paneutua, mikä tuntuu melko utopistiselta, koska ti ja ke pääsen vasta neljältä ja ma ja to illoilla mulla on suunniteltuna jo muuta, eli se taitaa mennä kuitenkin ens viikonloppuun, jolloin mulla on jo ens viikonkin muistiinpanot ja tsydeemit tehtävänä. Huoh.Ja ihan lopuks mahdoton on muuttunut mahdolliseksi. Siis mä etin ja etin ja etin uutta Stenvallin palapeliä (ja halusin just tän) mut niitä ei ollu missään. Ja sitten ihme tapahtu ja se löyty. Nyt oon taas onnellinen ja pakkomielteinen :)

Päivä 6

Tulipa ostettua sit uus meikkivoide Lumene PremiumBeauty, Lumenen peitepuikko ja Nivean puhdistusgeeli. Täytyy myöntää et tais tulla liian tumma meikkivoide, mut jotenki mä kuvittelin et se peittää paremmin ja siks toiseks, no okei mä oon ehkä vähän aikasessa miettii tällasii mut koht on taas kesä, ja mä luonnollisesti rusketun tosi paljon (as if) mut kuitenkin niin sitte se on liian vaaleeta taas. Nimimerkillä Kokemusta viime syksystä.

Sitte sain valmiiks Stenvall 6: Tukevasti maalla. Alhaalla puolittain tehtynä ja ylempänä Hän itse valmiina, ihan kaik yhes koos. Se vaan et nyt ei oo uutta, mut hankinnassa on. Tacticin sivuilta kävi ilmi, että koko painos niistä kaikista on loppu, ja kaikkien kauppojen hyllyt ammottaa tyhjyyttään just näiden kohdalta. Kävin Stockalla, Wikkellä, Suomalaisessa, Citymarketissa ja missä vielä, niin kolusin koko netin kaikki kaupat mitä hiukankin löysin, kaikissa sama homma.

Jalat kipeinä ja pää palelee

Nyt on torstai, ja mulla on jalat kipeenä kaikesta siitä juoksemisesta jota oon saanut harrastaa kerkiäkseni joka paikkaan joihin on pitänytkin.

No, ensinnäkin juoksin heti maanantaina sinne oikiksen johdatusluennolle, joka sit käviki ilmi olevan luennoilla ihan täysin samaa asiaa, jonka kävin läpi yritysjuridiikan peruisteissa, joista tuli muuten 3 Jee. Ja ne kalvolle tulevat asiatkin on ihan samoja mitä siellä tenttikirjassa. Musta se luennoitsija ei oo niin hyvä ku meillä oli, no se nyt tietysti auttaa asiaa et luennoitsijana on yks tenttikirjan kirjoittajista :).

Kuitenkin toiseks, taisin juosta keskiviikkoaamulla kun luulin et logistiikan luento alkaa 8.15 ja menin onnettomana ihan väärään bussiin ja sit juoksin vanhalta koululta hiki otsassa uuteen kouluun XD. Niin ja tänään tulin kotiin ja kananmunat oli vanhoja, juostaan kauppaan ja juostaan takas. Sitte ku tulin sieltä oikiksen luennolta niin juoksin ihan täysillä omaan bussiin, johon kerkesin !

Tällä hetkellä musta tuntuu että mä oon enemmän kärryillä ku syksyllä. Nyt tietää mitä odottaa ja millasta kaikki systeemit on, joten osaa asennoitua. Osaa jopa (toisinaan) kuunnella mitä luennoitsija sanoo, ja sitte taloussosiologian luennot on niin ihania kun on vaan kourallinen tyyppejä siellä ja kuitenkin suht iso luentosali. Siellä mä taidan oikeesti oppiakin jotain ennen tenttiä, mut toisaalta lukemista on ihan älyttömästi ku pelkkiä artikkeleitakin on 65 sivun verran. Ja kaks tenttikirjaa, toinen suomeks ja toinen enkuks.

YJ4 mua ehkä huolestuttaa vieläki. Tajusin vasta ensimmäisellä luennolla, et sitä on myös toinen luento viikossa. Jolle mä en luonnollisestikaan pääse. LTYA2:n luennolle en kerenny, mut eikai sen pitäis tuottaa vaikeuksia, kun aikomuksena on kuitenkin käydä luennoilla, nyt en vaan päässy, ja harkoissa on tarkotus käydä, tai siis aion käydä.

Täytyy viikonloppuna ottaa hiukan takasin ja koittaa oikeesti lukee ja oppia. Siitä kai lienee kysymys (?)

Periodi III

Eli arkinen aherrus alkaa. Mä oon kovasti pohtinu sellasta selkeetä tapaa tehdä muistiinpanoja. Mut mä en oikee vieläkää oo löytäny sellasta. Prujuun kirjottaminen on varmasti ihan rautaa tenttiin lukemisessa, mut entäs ihan tavallinen muistiinpanojen tekeminen? Kansiota on melko raskasta raahata mukana. No kuitenkin mä Suomalaisesta kirjakaupasta pari paksua kierrevihkoa, jos vaikka laittais sinne kaikki sikin sokin ja viimeistään tenttiinlukemisvaiheessa järkkää ne sieltä vihosta omiksi kokonaisiksi muistiinpanoiksi.

Huomenna olis laskista pariki eri kurssia, kustannuslaskentaa ja sitte mikä se LTYA2 nyt sitten on, joku tilinpäätöshommeli. Siellä käsitellään arvonlisäverotusta kirjanpidossa ja poistoeroja ja taseen arvostuksia yms. Mut sitten mulla on YJ4, jonka kuvauksessa sanottiin että olis suotavaa että on käyny YJ6:n eli henkilöverotuksen kurssin. Saas kattoo miten mun käy. Jos käy huonosti niin ens vuonna uudestaan.

Sitte muina päivinä on ranskaa, joka jatkuu alkeista (ra0b), no sitte tietysti laskiksen harkat. Taloussosiologian kolmoskurssi, saas kattoo mitä siitäkin tulee. Logistiikan peruskurssi mua pelottaa. Mä oon selaillu sitä kirjaa ja sitä prujua, enkä tajuu mistään mitään. No, täytyy koittaa käydä luennoilla jos se vaik aukeis. Johtamisen peruskurssi lienee hyvin pitkälti samoja asioita ku pääsykoekirjassa oli, joten tuskin tulee ongelmia (fingers crossed). Sitte olis vielä TJY2 ja ruotsin c-kurssi. Tuskin lienee mitään ihmeellisiä asioita sielläkään.

Mielenkiinnolla (ainaki niin uskottelen itelleni) odotan tulevaa periodia. Vieläkin on se oppimistyyli ja prosessi hakusessa, mut täytyy olla kärsivällinen, eikä kovasti lipsua. Aikomus olis lukea huomattavasti enemmän tenttikirjoja periodin aikana ku sitte vasta tenttiin.

Päivä 2

Eli eilen illalla (päivä 1) oli sama homma: pesu, kasvovesi, Lumenen yövoide ja jalkoihin Scholl:n jalkavoidetta. Ja tämä päivä alkoi samalla lailla kuin eilinen, ja toden totta, mä ainakin huomaan eron. Mun kasvojen iho on kosteutunut. Uskomatonta.

Mä oon rakastunut. Mä ensin ajattelin että meikinpohjustusvoide on joku rahastushomma, mut nyt ku oon koittanu sitä oon ihan rakastunut. Se taitaa olla mun ihan lempiputeli. Mulla rasvottuu todella herkästi otsa ja sit ku se on sellanen ihana kiiltävä niin mä yleensä hieron sitä kädellä ja koitan "levittää" sitä rasvasuutta. Mut eilen kävin kirjastossa ja ku tulin takasin ja katoin peiliin mun kasvot oli ihan ku olisin just ne meikannu! Eikä mulle tullu mieleenkää ruveta kähmimää mun kasvoja missään kohtaa. Ihanaa!

Päivä 1

Aamu alkoi kasvojen puhdistuksella, kasvovedellä ja sitten voiteista Lumenen kasvovoidetta ja Pirkan silmänympärysvoiteilla, plus jalkavoiteella ennen kuin jalat edes koskettivat lattiaa.

Mä en taida kehdata edes myöntää miten huolimattomasti oon eläny ennen. Oon niin laiska ja sitten ihmettelen ku iho reagoi. Mä oon vaan jotenkin kuvitellu että 23-vuotiaana ei pitäis olla väliä miten ihonsa kanssa toimii ku sen pitäis automaattisesti jotenkin olla niinku lapsena, ku oli virheetön ja sileä iho: Väärin! Totuus on se, että mä olen nainen ja vaikka mä tekisin mitä, mussa on hormooneja ja kaikkea ihan eri tavalla ku lapsen kropassa. Ihon oikea hoito on itsestä huolehtimista, kun voi hyvin, näyttää hyvältä ja ennen kaikkea tuntuu hyvältä.

Okei, mä aion nyt tunnustaa miten huolimattomasti oon eläny ja toimenpiteitä joihin aion sitoutua uudessa elämäntavassani.

Numero 1: Mä oon käyttäny jotain vartalovoidetta kasvojen kosteuttamiseen ja totuus on ollu se, että se ei oo kosteuttanu läpikotaisin mun kasvojen ihoa. Huomaan sen nyt kun oon pari kertaa läästiny tota syväkosteuttavaa, joka vielä kaikenlisäks tuoksuu hyvälle.

Numero 2: En oo putsannu kasvoja aamuin illoin, ts. en oo pessy niitä. Mä oon vaan "puhdistanu" kasvoni ACO:n kasvovedellä joka on täyttä alkoholia: väärin! Nyt mä ymmärrän ja aion sitoutua siihen että puhdistan kasvoni eli pesen ne jollain puhdistavalla aineella jonka jälkeen vielä puhdistan ne kasvovedellä, ja siihen sitten voiteita.

Numero 3: Mä oon ihan kauhee finnien nyppijä. Mun äiti on koko mun pienen (aikuis?)ikäni moittinu mua siitä, että ne vaan leviää. Mut ei, mä en kuuntele, joten mä aion nyt sitoutua siihen, että mä en nypi yhtään finniä mun kasvoista.

Numero 4: Mä en juo vettä, en ainakaan tarpeeks, joten siihen tulee muutos. Aion sitoutua juomaan vettä. En laita mitään litratavoitteita, koska aion pikku hiljaa nostaa annostusta :)

Nyt kun on ensimmäisen päivän ensimmäinen aamu ja kaikkia uusia tuotteitani oon saanu kokeilla niin täytyy myöntää et ainaki tuntuu ihan toiselta. Jään jännittyneenä odottamaan millaisia ulkoisia tuloksia saan aikaan.

Ihon uusi aikakausi

Niin, eli olen nyt päättänyt sijoittaa aikaa ja rahaa ihoni hoitoon ja siitä huolenpitoon. Kävin äsken Citymarketissa, koska se on kantakauppani ja Golden Girl teki postauksen blogissaan marketista ostettavista hyvistä tuotteista ja siitä sain inspiraation lähteä uudelle tutkimusmatkalle, vaikka toki resurssini ovat rajalliset, mutta olen läpeeni myöten kyllästynyt ihoni näppylöihin jotka eivät peity edes meikkivoiteilla. Siispä tässä on ostoslistallani olleet ja koriini tarttuneet tuotteet (elintarvikkeiden kanssa lasku teki n. 107 €).

• Garnier CleanSensitive kasvovesi
  
• Scholl jalkavoide syväkosteuttava
• Pirkka Q10 silmänympärysvoide herkälle iholle
• Lumene Arctic Aqua syväkosteuttava päivävoide
• Lumene Arctic Aqua rauhoittava yövoide
• Lumene BeautyBase meikinpohjustusvoide
  

Lisäksi aiemmin ostamani Lumene Arctic Aqua mineraalikuorinta sekä saamani
Lumene Arctic Aqua vartalovoide.

Huomenna alkaa varsinainen tilinpito uudesta elämäntavastani vaikka tänään jo saunan yhteydessä kokeilen joitain tuotteita. Odotan innolla ja mielenkiinnolla miten uusi suunta ottaa tuulta purjeisiin. Ei se paljon pahemmaksi voi enää mennä.

Koska en resurssien vähäisyyden vuoksi voinut laittaa kaikkea uusiksi niin aloitan nyt ihonhoidosta, puhdistuksesta (käytän vanhan ACO:n tuotteen ensin alta pois) ja voiteista ja sitte siirryn meikkeihin yms.

Jalkanikin saivat uutta voidetta. Jalkahoitaja sanoi Naantalin kylpylässä että koska minulla on huono verenkierto jaloissa, josta johtuu kylmät ja hikiset jalat, voisin käyttää kahta jalkavoidetta, antiperspiranttista aamuisin ja tavallista kosteuttavaa iltaisin. Hassua miten nukkumaan mennessä jalkani alkavatkin yhtäkkiä kuumottaa kuin patterit.

Aion seurata tuloksia ja kertoa tuntemuksiani ja kokemuksiani uudistuneesta ihonhoidostani.

WTC kiinnostaa edelleen, tai pikemminkin nyt jo..

Jäin kattoo MTV3 Faktalta WTC:n kaksoistornien ennaltanäyttämättömään pätkään, ja kiinnostuin mahdollisista salaliittoteorioista. Kun WTC tapahtu olin 15-vuotias ja päiväunilla. Kun heräsin illalla päiväunilta Suomen televisiot näytti lähes pelkästään terrorismihyökkäystä ja järkytyin. Nyt 23-vuotiaana, kahdeksan vuotta myöhemmin, kiinnostuin asiasta ja mitä enemmän asiaa ajattelen sitä vakuuttuneempi oon siitä, et joku salaliitto on sen kaiken takana. Löysin Paranormaaliblogin sivuilta tän dokkarin

http://paranormaaliblogi.wordpress.com/2008/09/27/loose-change-2-edition-salaliitto-wtc-iskuista/

Mitä vakuuttuneempi salaliitosta oon, sitä enemmän mä mietin et minkälainen ihminen tai minkälaiset ihmiset pystyy tekemään jotain niin brutaalia. Tappamaan omia, sivullisia, kansalaisia. Se kuulostaa ihan tyrannialta. Mut kyl on sairas maailma jos meitä johtaa tollaset tyypit ja sellaset mentaliteetit. Mä oon tähän asti kyseenalaistamatta nielly terrorismiteorian WTC-iskun syynä.

Samaten löysin myös salaliittoteorioiden kumoavia saitteja ja niitä vilkaistuani mä en kykene sulattamaan niitä, ne ei riitä alkuunkaan vakuuttamaan mua etteikö siellä takana olis salaliitto.