sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Vegaanius elämäntapana

Mä jätin tossa alkuvuodesta lihan kokonaan pois ruokavaliostani. Se oli sellanen vallitseva ajatus, joka on kummitellu mun mielessä varmaan puolet mun eliniästä. Mun on ollu tosi vaikeeta syödä lihaa. Ensikski mua mietityttää se miten se on saapunu kaupan hyllylle. Ja siks toiseks mä en voi sille mitään et nään silmissäni elävän kanan tai possun tai lehmän jonka jokin osa se lihanpala on ollu ja se on ollu joskus osa elävää eläintä. Toinen on siis se teurastusjuttu. Mä en kykene syömään mitään sellasta mitä ite en pysty tappamaan, nylkemään tai valmistamaan. Tykkään kyl valitettavasti lihasta, mut en pysty sitä hyvällä omallatunnolla syömään.

Mun suurin oivallus männä viikolla tuli, kun olin kaffella yhden naisen kanssa. No, sämpylävaihtoehdot oli mitä oli, joten ostin kinkkusämpylän, kuitenkaan siis syömättä niitä lihoja. Ne pääty mun seuralaisen suuhun. Mutta siis, se et mä ostin ja kulutin mun varoja siihen kinkkuun, oli yhtä paha ku olisin syöny sen. Joten se oli plus miinus nolla. Mä tuin teurastusta ja lihantuotantoa. Lihantuotanto on yks suurin tekijä päästöjen syntymisessä ja mä kun olen sademetsäkummi niin mulle se on sydäntä lähellä.

No, nyt mä oon sitten päättäny myös jättää maitotuotteet ja ryhtyä vegaaniksi. Okei, vegaani ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita kuten esim. kananmunia, mut mun täytyy nyt vielä funtsia tota. Mä tiedän että kanoilla ei oikeesti oo niin hyvät oltavat ku mitä ne tuottajat väittää. Ja mä oon sitä mieltä että lehmät kärsii maidontuotannosta paljon enemmän ku teurastuksessa. Kun ne on kuolleet ne ei enää kärsi, mut se on jotain ihan kauheeta mitä ne joutuu kokemaan. Ne ei pysty edes liikkumaan kunnolla.

Sitte tuli kysymykseen et miten mä nyt selviän. Kaikki varmaan muistaa sen mainoksen missä se mies sano kameralle et ikinä ei oo maitoa juonu, eikä juo! Ja oli kans sen näkönen. Mutta, ei ihminen tarvitse maitoa elääkseen. Sitäpaitsi, se maito on tarkotettu lehmän lapselle, vasikalle, ei ihmiselle. Eikä se vasikkakaan sitä tarvitse enää puolen vuoden jälkeen. Soija on mun maidonkorvike. Siitä saa kalciumin lisäks rautaa ja magnesiumia. Vaikka ne ravintoaineet kuten proteiini ja rauta on helpommin imeytyvämmässä muodossa lihassa, niin maito estää raudan imeytymistä. Mut soijan rauta ja kalcium ei kumoa toisiaan niin totaalisesti ku liha ja maito. Sitte ku mä oon laktoosi-intolerantikko niin mun ei tarvii miettiä mitään laktoosittomia tuotteita, ku kaikki on kasviperäistä. Mulle tuli ahaa-elämys kaupassa ku tajusin että jos tuote on maidoton niin sillon siinä ei voi myöskään olla maitosokeria. Hehe. Joo, mä oon vähän blondi joskus. Mutta ihan oikeesti. Meijän sukupolvi ei välttämättä edes osaa ajatella mistä kaikki tuotteet tulee tai miten ne valmistetaan. Ja media on luonu sellasen mielikuvan, että maito on hyvästä ja niin edelleen. Mutta mä oon sitä mieltä, että mä saan tästä ruokavaliosta paljon enemmän ja monipuolisemmin ravinteita ku lihansyöjänä.

Mä mietein tänä aamulla että ku juon aina aamukahvini, ja se on yleensä vielä puolen litran kokonen että miten mä pärjään ilman maitoa, ja millä ihmeellä mä sen korvaan. Soijasta mulla on vähän epämiellyttäviä kokemuksia. Mut keitin kahvini ja laitoin Alpron soijamaitoa, johon on lisätty muun muassa B12-vitamiinia, jota ei saa mistään sellaisenaan ravinnosta, et ainoastaan jos sitä on lisätty johonkin tai sitte vitamiinivalmisteista. Se on sellanen vitamiini joka auttaa veren punasolujen muodostumisessa ja jos sitä ei saa tarpeeks niin se voi vaikuttaa hemoglobiiniarvoon, joka mulla on ollu pitkään liian alhanen.

Kuitenkin, mä tein koemukin, laitoin hiukan kahvia ja soijamaitoa ja maistoin. Hitto, sehän oli ku ois juonu kermaa. Eikä siihen tarvii lisätä sokeria, ku mulla on kolme kukkuraa sokeria kahviin, ja se ei oo hyvä. Eilen tein risottoa, tai jotain sennäköstä. Laitoin kidneypapuja, cashewpähkinöitä, sitruunan mehua, aprikoosia, paprikaa ja soijarouhetta. Koko kämppä haisi aivan kauheelle. Mut sit mä päätin että vaikka laattaisin niin tämän syön. Ja kuinkas ollakaan, se ei maistunu yhtään siltä miltä se haisi. Emmä sano että se herkkua oli, mut positiivinen yllätys.

Tänään on testissä vielä soijajugurttia ja katotaa miten mun aamupuuron valmistus käy, aion tehä sen soijamaitoon. Mul ei oo käryäkään siitä mikä mahtaa olla lopputulos, mut se selvii yhellä tavalla. Ja jos se on huono, voihan sen puuron tehdä veteenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti